Kysymys liittyen tekeillä olevaan yksityishenkilöille tarkoitettuun verkossa-olemis-oppaaseen (lisää infoa asiasta sulapinta.fi)
1 year, 4 months ago.
63 comments so far
Olen monien kuullut/lukenut kertovan, ja itsekin havainnut sen, kuinka verkossa on muodostettava uudet kaveripiirit siltä pohjalta, keitä ihmisiä sosiaalisen webin palvelujen käyttäjissä jo on, koska ne, kenet tunnemme ja laskemme ystäviksi lihallisen todellisuuden puolella, eivät ole verkossa.
Me aikuisena nettiin tutustuneet olemme ottaneet uuden tieto- ja viestyintäteknologian osaksi omaa arkeamme mutta saaneet harmiksemme huomata että verkkososiaalisuus ei voisi vähempää kiinnostaa sukulaisia ja ystäviä.
Pitkä alustus, ja nyt itse kysymykseen.
Oletteko yrittäneet värvätä näitä myöhäisiä omaksujia verkostoihinne netissä? Millä argumenteilla? Mihin jengi on lähtenyt mukaan, jos on, ja oletteko nyt yhteyksissä myös verkossa?
Jos se ei ole onnistunut, mitkä ovat olleet ystävän/sukulaisen syyt, jos jotain syitä poissa pysymiselle on mainittu?
En ole jaksanut yrittää värvätä. Nettiverkostot imaisevat yleensä niin nopeasti mukaansa ja tuovat uudet "kaverit" mukanaan, ettei myöhäisten omaksujien "perässä raahaminen" tule ensimmäisenä mieleen.
Otan yleisellä tasolla netin/tietovälineiden hyödyntämisen sellaisena asiana, että se on jatkossa yhtä pakollista omaksuttavaa kuin vaatteiden pukeminen ulos lähtiessä. Tästä johtamalla saan tuloksen, että myöhäiset omaksujat tulevat sitten seuraavilla junilla aikanaan ja heidän "väkisin raahaminen" on tehotonta.
Ehkä kiteytettynä, että jos netti ei ole puraissut eikä nettitartunta ole päässyt verenkiertoon niin kannattaa jättää asia sikseen. Se puraisee sitten, kun on sen aika.
Mäkään en ole saanut ketään mukaan. Syynä on varmaan se, että "lihallisen todellisuuden" kaverit eivät ole lähtökohtaisestikaan kiinnostuneita netistä, joten uusien palveluiden myyminen on hankalaa. He eivät vaan vaikutu samoista asioista. Siksipä en enää edes viitsi yrittää, ja oikeastaan, mulla ei siihen ole tarvetakaan. Nettiyhteisöt palvelevat erilaista sosiaalisuuden nälkää kuin muut ystävät, ja oikeastaan tykkään siitä, että on erilaisia kontakteja ja yhteisöjä, joissa voin olla erilaisissa rooleissa.
Eilen tuli iso rasti seinään, kun sain aviomiehen LinkedIniin. Otti ihan itse puheeksi, kun hänestä ei löydy netistä mitään, josta voisi olla hyötyä töitä hakiessa. Ehdotin LinkedIniä ja nyt mietitään yhdessä mitä sinne kannattaa laittaa näkyviin ja mitä ei.
Jaikua katselee välillä olkapään yli, mutta ei innostu osallistumaan (enkä oikeastaan minäkään siitä että hän olisi täällä :-)). Mun jaikututtuja on kyllä tavannut livenä ja välillä pyytää "sano sille, että...", kun kerron jotain kuulumisia.
Duuni- ja opiskelukavereita on tullut värvättyä FaceBookiin ihan kohtalaisella menestyksellä.
Mä olen joillekin "valituille" yleisöille joskus koittanut asiosta kertoa. Toiset pääsee juttuun ja toisille käsitteet ja konseptit ovat vaan niin abstrakteja, että homma ei kolise. Yleensä ongelma on siinä että ihmiset haluavat "hyötyä" asiosta. Pelkää palvelun itseisarvoa tai uteliaisuutta ei koeta riittävänä motivaattorina. Ehkä siinä on myös web-juttujen lanseerauksen yleisempikin ongelma. Facebook on kyllä löytänyt sen "hyödyn" aspektin ja siksi se onkin suosittu myös myöhäisherännäisten parissa.
Heittäisin sekaan tässä vielä jatkokysymyksen, jos sallitaan. Ja heitän kuitenkin :-) Onko suhteenne ja ajankäyttönne (panostuksenne) oikeisiin kavereihin muuttunut webin myötä. Vai onko omassa ajattelussanne kenties tapahtunut jotain. Onko kaverita helpompi "kuluttaa" verkon kautta. Oikeista kaverista on niin paljon vaivaa :-) paradigm shift
@hessuj: Mä olen saanut Jaikun kautta kokonaan uusia ystäviä, joiden kanssa olen tekemisissä myös livenä. Mä en kovin helposti ajaudu juttuihin uusien vieraiden ihmisten kanssa, ellei oo jotain "syytä" ja duunikavereista saa ihan tarpeeksi työaikana. Jaikuystävät ovat olleet kaivattu lisä ystäväpiiriin eivätkä ole vieneet mitään vanhoilta ystäviltä - jossain tapauksissa jopa aktivoineet yhteydenpitoa myös heihin.
Jonkinlaista värväystä joskus olen yrittänyt harrastaa: sen verran, että olen kehottanut lukemaan blogistani kuulumisia :) Sekin tosin tuntuu joillekin olevan outoa, sillä kokevat, että haluaisivat tietää elämästäni jotenkin toisin kuin blogin välityksellä.
Mutta siihen se on jäänyt, eli samoja juttuja kuin @teroheiskanen ja @virbana kirjoittivat. Turha yrittää markkinoida näitä nettisysteemejä IRL-kavereille, joita tämä ulottuvuus ei vain kiinnosta. Mutta jos joku muu syy on saanut heidät tutustumaan esim. Skypeen (tyyliin avopuoliso lähtee pitkäksi aikaa ulkomaille ja sit pitää keksiä tapa pitää yhteyttä), niin sitten on ollut luontevaa ottaa se kontaktitavaksi myös muuten.
Olen yrittänyt joitakin töniä vähän verkostojen suuntaan, mutten mitenkään erityisen aktiivisesti, jos intoa ei tunnu olevan. Facebookissa tuntuu tosin olevan niitäkin, joiden tiedän olevan ei-niin-rutinoituneita verkostojen tai edes internetin käyttäjiä. Useimmin syyt ovat niitä, ettei osaa ja/tai ei kiinnosta, ja monilla perheellisillä ei kuulemma ole aikaa.
Ja tietenkin niihin, jotka ovat mukaan lähteneet, olen yhteydessä useinkin, jopa huomattavasti useammin kuin ennen.
Olen joskus muinaisuudessa markkinoinut isommin, mutta pääasiassa antanut olla. Kerron kiinnostavista palveluista nille tuttaville, jotka vaikuttavat kiinnostuneilta valmiiksi tai joiden todella ajattelen hyötyvän jostakin. Delicious on poikkeus: siitä olen ollut niin intona itse, että olen koittanut sitä markkinoida monille, joista osa on tehnyt tunnuksen. Sitten se on jäänyt käyttämättä. Lopetan jossain vaiheessa linkkien viskomisen, jos en havaitse mitään aktiviteettia tyypiltä itseltään.
Nykyisin moni aiemmin verkon ulkopuolelle enemmän jättäytynyt on ilmaantunut FB:n. Näkyy sellaisia lapsuuskavereita ja opiskelututtuja, jotka aiemmin pitivät aateekoota aktiivisen ja sosiaalisen elämäntavan antiteesinä. Osa sellaisista on todella innostunut leikkimään appeilla ja päivittämään statustaan toimistoduuniin päädyttyään.
Ero käyttökulttuureissa on iso jo early adopter - average user -tasolla. Ei tarvitse olla totaalisesti verkon ulkopuolella. Muutama sellainen kaveri on Jaikuunkin päätynyt ja useimmiten he eivät ole tunnuksiaan juuri käyttäneet tai käyttävät niitä vain omien kuulumistensa kirjoittamiseen (write-only-Jaiku) kommentoimatta mihinkään.
Aina välillä paljastuu, että yllättävät tutun tutut kuikuilevat Flickrin perusteella mitä touhuan. Verkkoon hiljattain tottuneet aloittavat (fiksusti) varovaisesti lurkkaamalla, mutta kehittyykö heistä aktiivisempia osallistujia vielä?
@matiasm: Painitte tässä juttussa täysin eri sarjassa! Meillä kysymys on vasta siitä, että kaverista ei löydy googlaamalla juuri mitään. Työnhakutilanteessa saattaa tulla postiivisesti noteeratuksi, jos löytyy edes kuva ja lyhyt opinto/työhistoria. Meidän alalla ja ei-netti-orientoituneille rekrytoijille sekin on iso juttu.
Ajanhallinta- ja päivittäisen tiedonjakotarpeet on sitt erikseen ja tällä hetkellä ne eivät ole akuutteja.
Itsellä on tuo värvääminen ollut kausittaista. Viime kesänä kun olin jäämässä äitiylomalle tein ehkä suurimman värväys-rupeaman ikinä kun kutsuin tosi monet kontaktit naamakirjaan. Silloin se liittyi kaiketi pelkoon erityksiin joutumisesta: halusin pysyä mukana jutuissa. Jaikuaminen, bloggaaminen ja podcastaaminen ja feisbuukkailu onkin pitäneet kytköksissä varsin hyvin.
Omat lähimmmät lähi-ihmiset olen saanut Flickriin vauvan kasvamista seuraamaan. Julkaisen kuvia päivittäin (ei, en sohlaa kaapeleiden kanssa, vaan hankin langattoman wifijulkaisevan digipokkarin varta vasten) ja isovanhemmat käyvät tsekkaamassa jopa useamman kerran päivässä, mitä uutta on tullut ja millaisia uusia ilmeitä pikkueellä on ja miten määrätietoisesti se tänään konttailee ja...
Yllä esiin tuotujen ei ole aikaa- ja ei kiinnosta - syiden lisäksi mulle on puhuttu myös tietoturvahuolesta. Että joo, onhan ne kuvat määritelty salasanan taa mutta siellä ne kumminkin on nyt amerikkalaisella palvelimella ja mitä jos jotain käy niin sitten kaikki meidän yksityiset kuvt leviää. Sehän on ihan aiheellinen ja perusteltu pointti ja voi hyvinkin olla, että jotain tiedonleviämismokia on edessäpäin yhteisössaiteilla (eikös just jostain FB-appista ollut puhetta, FB oli sulkenut jonkun sovelluksen joka oli ollut leväperäinen käyttäjien tiedon yksityisyysasetusten suhteen).
@tuija: Tärkeä pointti myös tuo tietoturva kysymys. Usein näissä yhteyksissä on se minuakin tullut vastaan. Netti ja osallistumis-we etenkin koetaan riskaabeliksi.
@map: Mielenkiintoinen aspekti tuo reaali-ystäviin kohdistuvan yhteydenpidon tehostuminen. Virtuaalitreeni auttaa :-)
@Hessuj :n esille tuomassa "IRL kavereista on kauheesti vaivaa" - näkökulmassa on jotain vinhaa. Sitä vois toisaalta laajentaa: elämästä on kauheesti vaivaa... :)
Käännän väitteen myös toisin päin: paskan voi kaataa nettiin, jossa se ei mene varsinaisesti kenenkään yhden ihmisen vaivoiksi, sen sijaan että soittaisi kaverile ja valittaisi tälle puhelimessa puoli tuntia (se on 30 minuuttia kallista aikaa). Netin olotilaviestissä on helppo sanoa että väsyttää ja vituttaa ja olo on hetikohta helpompi kun sen on saanut ulos (ähäh! siitä sait, paska maailma, paska paska), ja sitten on vaan bonusta jos joku tulee ja lohduttaa.
@Tuija tuo on totta. Jos valitus kohdistuu yhdelle ihmiselle, se todennäköisesti ajattelee, että mun paha oloni on hänen vikansa, kun taas epämääräisessä massassa kukaan ei ota itseensä.
Mutta siis, oikeasti, eikö tuo @teroheiskanen :n asenne "tulevat sitten seuraavilla junilla aikanaan" ole jotenkin masentava? Kuinka me voimme olettaa, että tämän maan kansalaisten medialukutaito tässä kehittyy yhtään mihinkään jatkossa (kun tämä kehityksen tahti ei tästä kai hidastu) jos me jätämme heidät junasta jo nyt? Vai onko itse kullakin sellainen toive, tai perusteltu syy uskoa, että mediakulttuuri ja mediakäyttö tuota pikaa muuttuu yksinkertaisemmaksi ja helppokäyttöisemmäksi?
Vastaan vielä @Hessuj n nokittamaan lisäkysymykseen "Onko suhteenne ja ajankäyttönne (panostuksenne) oikeisiin kavereihin muuttunut webin myötä."
En osaa sanoa. Ajankäyttöni on muutaman viime vuoden sisällä muuttunut sellaiseksi, että en olisi osannut ennustaa. TV:n katsominen on käytännössä jäänyt, radiokin vähälle. Sosiaaliseen mediaan käytetty aika on enimmäkseen niiltä pois. Ensin olisin sanonut, että vanhat ystävät on pysyneet aika lailla samoissa, mutta jos ajattelee, minkälainen yhteydenpito olisi uusilla välineillä mahdollista heidän kanssaan, kuten @Marjut yllä toteaa, niin yhteydenpito vanhoihin kaiffareihin on kyllä jäänyt jälkeen.
Mä en oikein jaksa ottaa vastuuta siitä, että mä houkuttelen kavereita ja sukulaisia Jaikuun tai Flickr-käyttäjiksi ja mulle tulee sitten jonkinlainen paine ja vastuu siitä että heidän käyttökokemuksensa tosiaan on toimiva ja antoisa.
Eli ei nämä läheskään kaikki jutut toimi itsestään hyvin, vaan pitää olla oma draivi ja into ottaa homma haltuun.
Toisaalta Joku Facebook on sitten esimerkki siitä, että jos hommasta tehdään riittävän helppo ja koukuttava, niin ei tarvitse rekrytoida ketään, kaikki tulee sinne muutenkin.
Mä olen nörttinä aina odottanut rauhassa, että joko kaverit innostuu nörtteilemään itse jolloin vastuu toimivuudesta on heillä itsellään tai sitten teknologia kypsyy niin, että se houkuttelee tavallisetkin ihmiset mukaan ja vastuuta ei tarvitse kantaa kun kaikki "just works".
Toki omalta osaltani olen pyrkinyt kehittämään raakaa nörttiteknologiaa kypsäksi kuluttajateknologiaksi. Tällainen pyrkimys muuten yhä on aika radikaalia, helposti saa nettimaailmassakin reaktion että "kyllä ton ongelman voi ratkaista", jos alkaa vaatia, että jonkun järjestelmän pitäisi toimia idioottivarmemmin.
@gatestone tuo on kyllä naulan kantaan - jos myy kovasti jotain palvelua kaverille niin siinä saa kyllä olla aika hartiat kyyryssä ja korvat punasena vastaamassa kysymyksiin "miks se toimii näin" ja "miks se ei tänään toimi".
Tässä jotain peruspointtia siitä tekeillä olevan kirjan lähestymistavasta. Kommentoikaa, kiistäkää, kehittäkää. Tää kirja olis just niille myöhäisille omaksujille tarkoitettu.
Verkon käyttäjät jaetaan usein kahtia niihin, joiden elinaikana internet on aina ollut olemassa ja niihin, jotka ovat vasta aikuisiällä opetelleet uuden tieto- ja viestintätekniikan käytön. Lähes koko nuori sukupolvi lukeutuu verkon aktiivikäyttäjiin, kun taas vanhemmasta ikäryhmästä suurin osa on vielä niitä, joille verkon käytöksi jää pankkiasioiden hoitaminen netissä.
Selvimmin verkon aktiivikäyttäjät asiointinkäyttäjistä erottaa asennoituminen ajankäyttöön. Jälkimmäisillä ei ole "aikaa internetille".
Haluaisin kertoa heille, että ei sitä aikaa tarvitakaan internetille, vaan netti tarjoaa ne työkalut ja ympäristöt, joilla voi antaa aikaa omille ystävilleen ja läheisilleen.
Mutta @gatestonen äskeisen repliikin jälkeen täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että kyllä se "internetin" osuus ajan käytöstä pykivine laajakaistayhteyksineen ja piiputtavine palveluineen on joskus vähän liian iso.
@gatestone vanhat kaverit tuppaavat jäämään keski-ikään tultaessa on tosi ja kiinnostava havainto, mutta mikä on syy ja mikä seuraus? onko se, että ei ole oikein enää aikaa ottaa liikenneväline ja matkustaa kylään iltaa istumaan, riittävä syy? vai onko niin että semmoista käsitettä kuin elinikäinen ystävyys ei enää tarvita kun ystävät voi panna vaihtoon kulloistenkin intressien mukaan?
Nyt kun asiaa pohtii, niin tuo aikaisen omaksumisen käsite on kyllä vaikea.
Joissakin asioissa koen olevani edellä, toisissa pahasti takana. Usein tuntuu, että asiat joista olen innostunut eivät ole erityisen tärkeitä kavereilleni elleivät he itse saa alkukipinää.
(Pidän kyllä puolipyytämättä pitkiä Jaiku/tms.-sepostuksia...)
@Tuija: "Lähes koko nuori sukupolvi lukeutuu verkon aktiivikäyttäjiin." Hmmh. Mutta ei se ihan noinkaan mene. Helsinki ja tää duuni/verkkohypemaailma, jossa me eletään, vääristää käsityksiämme, veikkaan. Koita etsiä tutkimuksia tai juttele itse niille nuorille, jotka ei ole verkossa juurikaan tai käyttää sitä edelleen 1.0-tyyliin?
(Mulla olisi tarjota yksi tuollainen potentiaalisesti kiinostava tyyppi, joka varmaan kävisi joskus kahvilla juttelemassa, jos kysyis. Mun ja @Yoen hyvä ystävä, joka ei ole Facebookissa ja on mua vuoden vanhempi.)
Käsitys siitä, että kyse on jostakin junasta, johon voi joko mennä tai olla menemättä on auttamatta kehno. Junia tulee lisää koko ajan ja ne kulkevat eri nopeuksilla. Me ei koskaan tulla pääsemään tilanteeseen, jossa kaikki suomalaiset on FB:ssä tai Jaikussa; osaksi siksi, että suurta osaa ei tule koskaan kiinnostamaan ja osaksi siksi, että nämä välineet ja palvelut vaihtuvat ja sirpaloituvat koko ajan.
Katsokaa kännyköitä: meillä kaikilla lienee tuttava tai sukulainen joka ei joko omista kännykkää tai käyttää sitä pelkästään puheluiden vastaanottamiseen. Sama kehitys toistunee verkkopalveluiden kanssa. Kysymys kai kuuluu: miksi pitäisi propagoida näitä härveleitä? Eikö näiden pitäisi pystyä itse argumentoimaan oma hyötynsä tai ilonsa ilman sen kummempaa evankelioimistyötä?
@erkka näki myn yhden kohtuullisen teknologiavastaisen kaverin sattumoisin muuten Jyväskylässä, kun käytiin yksillä. Neiti M sanoi useammalla tavalla rivien välistä, että nettiaiheet ei oikeen kinnosta ja tajusin, että mun on hankalaa sovitella näitä jyväskyläläisiä tuttavapiirejäni samoihin kaffittelukertoihin.
Nti M (1980), paras lukiokaverini, sai ensimmäisen pöytäkoneensa kaksi vuotta sitten. Voisimme jutella Messengerissä vaikka päivittäin, mutta kun asumme eri kaupungeissa, on sanottavaa aika harvoin. Aiemmin minulla oli hänen mailiosoitteensa, mutta kommunikoimme aina tekstarein ja puheluin. Olkapää-tilittäminen tapahtuu teekupin ääressä, ei luurissa.
Flickr-kuviani hän katseli sen verran mitä olin häntä kuvannut, mutta ei jäänyt seuraamaan niitä. Kuvaaminen alkoi kumminkin kiinnostaa. Hän osti pokkarin viime vuonna, mutta en saanut pienellä nykäisyllä vielä flickristiksi. Vaatisi enemmän palopuheita ja sit opettajana & teknisenä tukena olemista (etänä, puhelimessa) saada se aikaan. Kuviaan olen sitten nähnyt Messengerin kautta (Send file ja noin).
(Eri henkilö siis kuin edellisessä viestissä, jossa kyse oli helsinkiläisestä pojasta.)
@suviko aiheellinen korjaus ja itsekin tiedän paremmin. Jopa moderneissa mediataloissa työntekijöiden joukossa on myös hyvin nettivastaisia parikymppisiä.
ja joo, miksei, vois olla hyvin valaisevaa puhella tällaisen henkilön kanssa, järkkää vaan kahvitreffit ja tuu esiliinaks
@Karde no ei tässä nyt viimeisiä jääriä ollakaan väkisin junaan nostamassa, jokainen toki tietää ja osaa päättää oman mediakäyttönsä rajat ja tarpeet
Aika samaa mieltä kuin @pekkapee. Osan ihmisistä kun tuntee jotain ihan muuta kautta, ja heille voi laittaa meiliä tai kutsua FB:hen tai linkkiä johonkin, mutta jos ei iske tulta niin ei iske. Joihinkin sitten ykskaks vaan törmää verkossa, ilman että olisi yrittänyt mitenkään rekrytoida.
Etenkin tuo pointti, että kuinkakohan innostunut tästä kaikesta itse sitten olisi, jos ei olisi alalla töissä jne. Ikäänkuin muna-kana -homma, jostain aikoinaan syttyi kiinnostus ja se johti johonkin ja joku sitten taas toiseen. Junasta on tässä vaiheessa vaikeaa hypätä, etenkin kun verkossa tavattuihin kavereihin tulee melkein eniten pidettyä yhteyttä. Josta tulikin mieleen, @Tuija, että odotus- ja vauva-aikaan liittyvät verkkokontaktit, vertaistuki ja kuulumisten jakamiskeino ovat tosiaankin nykyaikana käsitykseni mukaan erittäin tärkeä koukku.
En pidä itseäni early adopterina, mutta sen olen huomannut, että monelle netti on tosiaan vain asioiden hoitamista varten.
Olen houkutellut varsinkin kauempana asuvia kavereita ja niitä, joita tapaan harvoin, Jaikuun, mutta en ole saanut ketään mukaan. FB on ollut helpompi, mutta johtuu enemmän varmaan siitä, että ihmiset ovat jo tienneet, mistä on kysymys.
Iltatyön takia tapaan tuttuja muutenkin niin vähän, että netti ei ole muuttanut IRL-yhteyksiä mitenkään. Oikeastaan olen toivonut, että "tapaisin" vanhoja tuttuja enemmän virtuaalisesti. Ystävä- ja tuttavapiirini on muuttunut moneen kertaan ja olen ollut harmissani, että yhteys on niin usein katkennut.
Ilman @annerongas :ta en olisi Jaikussa, eli minun tapauksessani innokas suosittelija sai mukaan, mutta jokin kipinä oli jo valmiina. Lisäksi minulla on aikaa, mikä on tässä kin keskustelussa jo mainittu syyksi olla osallistumatta.
Oppaasta voi kyllä olla apua siinä vaiheessa, kun on uskaltautunut mukaan. Mitä myöhemmin liittyy johonkin, joka on toiminut pitempään, sitä arempi - ainakin minä - on osallistumaan.
@Armi: toi fiilis, että on (liian) myöhään liikkeellä on varmaan aikaisen omaksujan ongelma. Jotenkin tuntuu myös, että tahti on jatkuvasti kovempi. Liitukaudella nyyssejä saattoi lurkkia ja ihan puolivirallisena ohjeenakin sanottiin, että pitäisi lurkkia muistaakseni puoli vuotta. Read-write web muutti sitten tällaisen. Kai.
@Karde joo nyt aletan lähestyä asian ydintä. Jotain korjattavaa on siinä tilanteessa, että meillä on tuhansia vanhuksia, jotka itkevät itsensä uneen yksinäisyyttään. Joo varmasti enemmistö on tasapainoisia ja onnellisia vanhuksia, joilla on ystävät, tuttavat ja sukulaiset kehissä ja joita he tapaavat niin usein kuin haluavat.
Funtsailin Tuhat sanaa - blogissa alkukuusta, <a href="http://tuhatsanaa.net/kukakehitt%C3%A4isisosiaalistamediaaik%C3%A4ihmisille">Kuka kehittäisi sosiaalista mediaa ikäihmisille?</A> ja keskusteluun tuli aika paljon kommentteja. Aion palata aiheeseen podcastissa elokuussa.
Mutta tiivistettynä kirjan markkinarako on tässä: olisiko mahdollista löytää jengiä, joilla olisi motiivi ja tilaisuuksia seurustella mediavälitteisesti läheistensä kanssa, jos joku neuvoisi, miten? Uskon, että olisi.
Vähän off-topic, mutta kuitenkin: tilastotietotoa Forresterilta sosialismiin liittyen. Huom. myös kommentit, joissa nitkutetaan Ranskan ja Saksan pienistä numeroista.
Olen mukana aika monissa näistä verkostoitumispalveluissa, mutta suurinta osaa en aidosti hyödynnä, kun en ole sitä hyötyä havainnut. Alla lyhyet arviot niistä.
Facebookissa kaksi- ja kolmikymppiset lähettelevät toisillee mukahauskoja pelejä ja muita pikkusovelluksia. Ideana on laittaa kuva esille ja kilpailla kontaktien määrissä.
Linkedinistä en ole koskaan hyötynyt miään, vaikka kontakteja on paljon. Se onkin ilmeisesti tärkein pointti.
Jaikusta olen aidosti kiinnostunut, mutten suosittelisi tänne ketään, koska palvelua ei näytetä aidosti kehittävän. Harmi että palvelu myytiin näin keskeneräisenä Googlelle. Presence- eli kontaktien läsnäoolotiedot toimisivat kyllä paremmin, jos useampi tuttuni olisi mukana.
Nokian Mosh voi toimia softakehittäjille, jotka haluavat saada työnsä jakoon ja palautetta. Olen suositellut parille mobiilisoftan kehittäjälle.
Windows Live Messengeriä olen sen sijaan ajanut läpi tuttavapiirissäni, koska se toimii, ja pikaviestit ovat selkeästi ymmärrettävä palvelu. Harmi että työkaverini eivät osaa mesettää; monta turhaa sähköpostipingistä voisi välttää.
Iyouitiä en tajunnut lainkaan. Se ei vain auennut. Mobiilipalvelu ja web-sivusto ovat insinöörimäiset.
Irc-galleriaan rekisteröidyin joskus, kun halusin nähdä muutaman ircaajan kuvat. Nykyisin siitä on tullut yleinen teinien (ja vanhempienkin, väittää Sulake) itsensäesittelyn galleria. En käytä.
Flicrkiä käytän kuvavarastona, mutten ole nähnyt tarvetta houkutella muita mukaan.
@terolehtt: Noista palveluista saa kiinnostavamman kuvan kysymällä niistä ihmisiltä, jotka ovat innostunet niistä ja löytäneet niille oikeaa käyttöä.
Mun kärttyilyni FB:lle loiveni keväällä, kun aloin oikeasti pitää yhteyttä useisiin ihmisiin sitä kautta. Nämä ovat aiemmin sähköpostilistojen kautta verkossa kommunikoineita opiskelukavereita ja hiljaisuuteen vajonneita vanhempia kamuja.
@Suviko: Olen yrittänyt pitää Facebookin kautta moniin uusvanhoihin tuttuihin yhteyttä, mutta saan vain jotain pillu- ja tissivitsejä funnwalliin, vampyyrejä tai muuta.
Kun ehdotin kaljalle menoa, tuli joku virtuaalikalja, kun ei ollut aikaa oikeaan. Great.
Ajankäytöstä ja koko sosiaalisen median käsitteen analyysistä:
Mulle ei oikeastaan ole tärkeä "sosiaalinen (uus)media" merkityksessä ihmistenvälinen suora viestintä, enkä käytä siihen aikaa.
Jyri Engeström on puhunut paljon "sosiaalisista objekteista", eli että Googlen antama tuhansien sivujen linkkaama URL tai 200 käyttäjän seivaama linkki Delissä ovat tärkeitä juuri siksi, että moni on ne linkannut. Tämä on se "sosiaalinen" aspekti, jolla on merkitystä.
Toki mulle N70/Opera Mini/Greader ja Fring/Twitter syöttää Jaikua ja kymmeniä muita feedejä, mutta ehdin lukea niitä lähinnä koiraa ulkoiluttaessa tai viikonloppuisin terassilla istuessa, eikä vapaa-ajalla jaksa juuri kirjoitella mitään. Eikä työaikana ehdi.
Mulle FB on lähinnä osoitekirjan jatke ja tapa löytää kadonneita / melkein kadonneita vanhoja kavereita (eilen viimeksi). Ihan muutaman kanssa viestitellään sitä kautta.
LinkedInin kautta olen löytänyt pari työkontaktia - aloittaen epäviralliseen tyyliin "ai sä tunnet jonkun tosta firmasta, kysytkö kuka siellä olis paras yhteys tällaisessa asiassa...".
@Karde: Erhm, en yrittänyt Teroa solvata vähimmässäkään määrin, mutta kuvauksista tuli se vaikutelma, että palvelut eivät olleet ihan sytyttäneet ja siksi auenneet käyttötarkoitukseltaan. :)
Digg / Slashdot ovat aidosti hyviä, koska ne suodattavat suuren määrän kakkaa pois yhteisön kautta. Diggistä näkee usein tärkeimmät puheenaiheet ennen kuin perinteinen media ehtii mukaan.
Slashdotissa taas kommenteissa paljastuu useimmiten se, että uskomattoman uutisen uskomattomuus on virhe tai väärinkäsitys.
Molempia voisin suositella uutisaddikteille ja toimittajille.
FB tosiaan suoltaa paljon kaikenlaista turhaa ja tylsää, mutta voihan ne blokata pois (toki uusia ilmestyy koko ajan). Joihinkin vaan jää koukkuun (ittellä tällä hetkellä Lil Green Patch, jota saa joka päivä järkkäillä). Mutta muuten mielestäni FB:n tärkein anti on se, että siellä on vaikka ketä, ja kaveriksi merkkaamalla saa ainakin ne kavereiden statustiedot sekä muutokset parisuhdetilanteissa ja työpaikoissa ;-) Onhan se kiva miiteissä/baarissa/seminaareissa/muualla tavattujen uusien tuttavien kanssa ruveta feibu-kaveriksi, niin pysyy edes joku yhteys.
Rektytointi on kyllä jäänyt aika vähälle näissä nykypalveluissa. Tämän tyyppisten palvelujen pitäisi vaan olla niin simppeleitä käyttää ja hyödyn olla niin ilmeistä että suurempaa myymistä taikka tukihenkilöimistä ei tarvittaisi. Aikanaan opiskeluaikana 90-luvun alkupuolelta lähtien tuli rekrytoitua paljonkin opiskelukavereita IRCin käyttäjäksi, silloin perustetut kanavat ja niiden aktiivinen käyttäjäkunta toimivatkin pitkän hyvin samalla tavalla kuin kaikki nämä webbisaittimuodossa olevat palvelut yhteensä.
Itselle tärkeintä on palvelun toimiminen kommunikaatiokanavana taikka "osoitekirjana". Kun IRCistä lähtien näitä systeemeitä tulee ja menee - ja muutamat vanhat/uudet tuttavat jäävät aina käyttämään jotakin menneen talven systeemiä - on fragmentoituminen iso ongelma. (Pari postausta aiheesta: http://tinyurl.com/6ftaau ja http://tinyurl.com/6o8zyr). Niinpä "rekrytointi" on minulla nykyään ehkä tämän haasteen hallintaa ja yhden sopivan laajan kanavan löytämistä kuhunkin tarkoitukseen. Lähes kaikkia osaavat clientit (Esim Adium ja Fring) auttavat vähän tuohon IM hässäkkään, LinkedIn kanavoi työhön kallellaan olevia kontakteja ja FB hieman tuota "siviilipuolta".
Paljon on kavereita ja tuttavia jotka eivät "käytä" muuta kuin sähköpostia ja kännykkää. Hyvin tuotteistettuna ja integroituna joku tällainen Jaiku voisi antaa monelle heistäkin aikamoisen ahaa-elämyksen. Itselläni on pienet lapset kotona ja ymmärrän siis että monella vähemmän nörtillä aikaa ei vaan ole turhuuksien kanssa vehtaamiseen. Jos "kaverikanavan" saisi helpolla vakiokännykkään se voisi antaa monta pilkahdusta arjen keskelle.
@shuopion huomio siitä, että kaikki eivät parveile palvelusta toiseen samassa tahdissa, on myös kiinnostava. Sehän tarkoittaa, että jos on alun perin houkutellut jonkun henkilön mukaan johonkin tiettyyn palveluun, täytyy muistaa auttaa häntä siirtymään mukanaan myös siihen seuraavaan palveluun. Muuten jää kaveri parka itsekseen sinne vanhaan palveluun huhuilemaan. Eri asia tietenkin sitten, jos tämä kaveri on oma-aloitteisesti muodostanut oman verkostonsa, jonka kanssa käyttää sitä palvelua ihan tyytyväisenä.
Me on Sula Pinta - sarjassa mietitty sitä, kuinka "pidetään matkalaukku pakattuna", jotta ollaan valmiita vaihtamaan palvelusta toiseen ilman suurta haloota, jos rupeaa siltä tuntumaan. Mun mielestä ainakaan näissä sosiaalisen webin palveluissa uskollisuus jotain tiettyä palvelua kohtaan ei ole erityinen hyve. Sitä käytetään, mikä oman kaveruston tarpeisiin kulloinkin parhaiten sopii.
Yksi nettilude ja tekonörtti poseeraaja täällä kans ! Minulla on kaksi maailmaa : nettikaveripiiri ja irl, aika harva kaveri on molemmissa.
Ajankäyttöni muuttui radikaalisti pienten lasten kanssa ja miehen prätkäkolari jumitti vuodeksi, nettiaddiktoitumiseni oli suora seuraus oikean seuraelämän hyytymisestä.
Aluksi yritin kovasti saada kavereita nettiin, mutta suurin osa oli EVVK ja verkostuin sitten uusiin tuttavuuksiin, tosi avartava kokemus. Nyt jotkut alkavat kysellä miten se ja toi toimiikaan, ja neuvon mielelläni.
Toiset on vainoharhaisia ja ei halua paljastaa mitään, joitain saa toputttaa ettei laittaisi katuosoitettaan jne...
Tuollainen opas olisi varmaan hieno, tulen oikeelta koneelta lukeen tarkemmin, mobiilissa silti hankalaa... ;-)
Mä olen @terolehtt n kanssa hieman samalla linjalla mainitsemistaan palveluista jotka itse tunnen: läheskään kaikista ei itselle ole hirveän suurta hyötyä, ainakaan tällä hetkellä vaikka moneen olenkin kirjautunut. Tosin samalla pitää muistaa, että monilla on tapana löytää näille omalaatuisia, itselle parhaiten sopivia käyttötarkoituksia, ja siksi oppaan kirjoittaminen niistä on paikallaan. Ja samalla varmaan tuo näkyvyyttä näille perinteisen median puolellakin, tavoittaen uusia ihmisiä.
En muista, että olisin itse yrittänytkään värvätä ketään sosmedioiden käyttäjäksi. Osin syynä varmaan on se, että aikalailla kaikki kaverit ovat jo jossain nettipalvelussa. Toisaalta en näe tarpeelliseksi houkutella ihmisiä enää uusille nettisaiteille: käytän netissä jo itse turhan paljon aikaa, ja paremminkin tuntuu, että täällä pyöriessään jää liian vähän aikaa muuhun elämiseen. Niillä jotka eivät ole netissä, on enemmän aikaa siihen muuhun.
Tuijan aiemman toteamuksen ajankäytön muuttumisesta jaan: tv:n katselu on parissa vuodessa jäänyt kokonaan ja digiajan tultua koko laite jäi käyttämättömäksi. Tietääkseni en ole tässä läheskään ainut, vaan useampi muukin netin kanssa kasvanut on maininnut, ettei ole vaivautunut digiboksia hankkimaan.
@Tuija, tässä täytyy erotella puhtaat kommunikaatio ja kontaktikanavat (IRC, IM, mikroblogguakset, linkedinit jne) ja ns kevyemmät palvelut (nuamakirjat varauksin, meta-kontaktilistat, virtuaalimaailmat, pelit, ja muut hupailut). Jälkimmäisissä voi hyvinkin pitää surutta matkalaukkuja pakattuna mutta kommunikaatiokanavissa valinta on usein se haluaako virtuaaliyhteyden säilyvän - onko siulla itselläsi tarvetta ko kanavalle ko kontakteihin.
Useimmiten tilanne ei ole niin yksioikoinen että sie itse liidaat jengin systeemistä toiseen ja jotkut vaan "jäävät": aina on osa joka on ennen sua paikalla ja he voivat olla syy sinulle liittyä alun perin käyttäjäksi.
Tässä ajattelussa voi olla kyllä myös miun omaa vanhakantaisuutta, ehkä en itse vaan jaksa vaihtaa yhteysalustaa uusiksi vuodenajan vaihtuessa.
Kiitos kommenteistanne, sain mielestäni aika hyvän esipuheen tai sensemmoisen kirjoitettua. Kunhan on ehditty Yoen kanssa pureskella, laitan myöhemmin ensi viikolla Sula Pinta - blogiin kommentoitavaksi.
Melkein mahdotonta saada mukaan henkilöitä jotka eivät jo ole tai ole muuten käsipuolessa hetiperässä seuraamassa tai samaa vauhtia tutustumassa näihin uusiin hullutuksiin. Ne joita ei kiinnosta ovat keskimäärin sen verran skeptisiä, että lihallinen kaveruus voi saada kolauksen kun ko. henkilö tuntee itsensä typeräksi ja osaamattomaksi ollessaan tottumaton verkkovirtuoosi. Jokainen sekoilkoon ensin yksinään ja yhteöllistäköön verkkoilunsa kun on siihen itse valmis.
Kiitos tässä ketjusta esittämistänne ajatuksista. Kirjaprojektin seuranta on nyt avattu Sula Pinta - blogissa. Lue alkusanat ja kuuntele vartti Skypepalaveriamme, jossa ruodimme keskeneräistä tekstiä: http://sulapinta.fi/category/kirjaprojektin-seuranta/
Taas kerran "pienellä" viiveellä kommenttia, mutta tiedättehän te hämäläiset ... Ne jotka ovat näistä jutuista kiinnostuneet kokeilevat nähdäkseen kuinka asiat toimivat. Sen sijaan niille sosiaalisillekin muttei niin näistä medioista innostuneille täytyy todella löytyä se syy. Oma konkreettinen kokemus liittyy kaveriporukkaan, jonka kanssa ollaan tehty kaikenlaista vuosien varrella. Tälle olen väsäillyt blogin, jossa muun muassa on seurattu porukasta kootun joukkueen edesottamuksia Jukolan viestissä. Eipä sinne kovin moni muu mitään kirjoittele, mutta aina itse olen koittanut tapahtumasta muutaman kuvan laittaa ja ainakin muistuttaa kotisohvalle jääneita, että seuratkaa. Ja esim. tänä vuonna oli hienoa havaita kuinka yön tunteinakin noiden raporttien pohjalta muutama viesti tuli blogiin ja tekstiviestejä tippui semmoisiltakin hemmoilta, joita muuten ei ole vuoteen tullut nähtyä. Eli kun jotain joka kiinnostavaa on tarjolla, niin jo kaveritkin herää ollen sosiaalisia aina sillä itselle tutuimmalla medialla.
Tuli taas mieleen - ehkä on jo tuppaamisen makua - että Tietoverkon sielussa kirjoittamistani verkon kokemuksellisista piirteistä ja samasta asiasta ko. opuksen verkkoroolien yhteydessä sanotusta voisi olla hyvä kirjoittaa ko. kirjaan. Ei sillä tavalla kuin ts:ssä on kirjoitettu, vaan siten kun @Tuija@yoe kirjan alkusanoissa kirjoittavat. Siis - jos noissa piirteissä on edelleenkin jotakin totta, niin ne pitäisi sitten kirjoittaa auki siten, että tavallinen uutukainen ja asiointikäyttäjäkin kokee ne kielellisesti omakseen.
63 comments so far
Olen monien kuullut/lukenut kertovan, ja itsekin havainnut sen, kuinka verkossa on muodostettava uudet kaveripiirit siltä pohjalta, keitä ihmisiä sosiaalisen webin palvelujen käyttäjissä jo on, koska ne, kenet tunnemme ja laskemme ystäviksi lihallisen todellisuuden puolella, eivät ole verkossa.
Me aikuisena nettiin tutustuneet olemme ottaneet uuden tieto- ja viestyintäteknologian osaksi omaa arkeamme mutta saaneet harmiksemme huomata että verkkososiaalisuus ei voisi vähempää kiinnostaa sukulaisia ja ystäviä.
Pitkä alustus, ja nyt itse kysymykseen.
Oletteko yrittäneet värvätä näitä myöhäisiä omaksujia verkostoihinne netissä? Millä argumenteilla? Mihin jengi on lähtenyt mukaan, jos on, ja oletteko nyt yhteyksissä myös verkossa?
Jos se ei ole onnistunut, mitkä ovat olleet ystävän/sukulaisen syyt, jos jotain syitä poissa pysymiselle on mainittu?
Muita kokemuksia, joita haluaisitte jakaa?
1 year, 4 months ago by Tuija
En ole jaksanut yrittää värvätä. Nettiverkostot imaisevat yleensä niin nopeasti mukaansa ja tuovat uudet "kaverit" mukanaan, ettei myöhäisten omaksujien "perässä raahaminen" tule ensimmäisenä mieleen.
Otan yleisellä tasolla netin/tietovälineiden hyödyntämisen sellaisena asiana, että se on jatkossa yhtä pakollista omaksuttavaa kuin vaatteiden pukeminen ulos lähtiessä. Tästä johtamalla saan tuloksen, että myöhäiset omaksujat tulevat sitten seuraavilla junilla aikanaan ja heidän "väkisin raahaminen" on tehotonta.
Ehkä kiteytettynä, että jos netti ei ole puraissut eikä nettitartunta ole päässyt verenkiertoon niin kannattaa jättää asia sikseen. Se puraisee sitten, kun on sen aika.
1 year, 4 months ago by teroheiskanen
Mäkään en ole saanut ketään mukaan. Syynä on varmaan se, että "lihallisen todellisuuden" kaverit eivät ole lähtökohtaisestikaan kiinnostuneita netistä, joten uusien palveluiden myyminen on hankalaa. He eivät vaan vaikutu samoista asioista. Siksipä en enää edes viitsi yrittää, ja oikeastaan, mulla ei siihen ole tarvetakaan. Nettiyhteisöt palvelevat erilaista sosiaalisuuden nälkää kuin muut ystävät, ja oikeastaan tykkään siitä, että on erilaisia kontakteja ja yhteisöjä, joissa voin olla erilaisissa rooleissa.
1 year, 4 months ago by virbana
Eilen tuli iso rasti seinään, kun sain aviomiehen LinkedIniin. Otti ihan itse puheeksi, kun hänestä ei löydy netistä mitään, josta voisi olla hyötyä töitä hakiessa. Ehdotin LinkedIniä ja nyt mietitään yhdessä mitä sinne kannattaa laittaa näkyviin ja mitä ei.
Jaikua katselee välillä olkapään yli, mutta ei innostu osallistumaan (enkä oikeastaan minäkään siitä että hän olisi täällä :-)). Mun jaikututtuja on kyllä tavannut livenä ja välillä pyytää "sano sille, että...", kun kerron jotain kuulumisia.
Duuni- ja opiskelukavereita on tullut värvättyä FaceBookiin ihan kohtalaisella menestyksellä.
1 year, 4 months ago by map
Mä olen joillekin "valituille" yleisöille joskus koittanut asiosta kertoa. Toiset pääsee juttuun ja toisille käsitteet ja konseptit ovat vaan niin abstrakteja, että homma ei kolise. Yleensä ongelma on siinä että ihmiset haluavat "hyötyä" asiosta. Pelkää palvelun itseisarvoa tai uteliaisuutta ei koeta riittävänä motivaattorina. Ehkä siinä on myös web-juttujen lanseerauksen yleisempikin ongelma. Facebook on kyllä löytänyt sen "hyödyn" aspektin ja siksi se onkin suosittu myös myöhäisherännäisten parissa.
Heittäisin sekaan tässä vielä jatkokysymyksen, jos sallitaan. Ja heitän kuitenkin :-) Onko suhteenne ja ajankäyttönne (panostuksenne) oikeisiin kavereihin muuttunut webin myötä. Vai onko omassa ajattelussanne kenties tapahtunut jotain. Onko kaverita helpompi "kuluttaa" verkon kautta. Oikeista kaverista on niin paljon vaivaa :-) paradigm shift
1 year, 4 months ago by hessuj
Mutta siis missään oikeasti sosiaalisessa ei kamalasti edes yritystä.
1 year, 4 months ago by map
@hessuj: Mä olen saanut Jaikun kautta kokonaan uusia ystäviä, joiden kanssa olen tekemisissä myös livenä. Mä en kovin helposti ajaudu juttuihin uusien vieraiden ihmisten kanssa, ellei oo jotain "syytä" ja duunikavereista saa ihan tarpeeksi työaikana. Jaikuystävät ovat olleet kaivattu lisä ystäväpiiriin eivätkä ole vieneet mitään vanhoilta ystäviltä - jossain tapauksissa jopa aktivoineet yhteydenpitoa myös heihin.
1 year, 4 months ago by map
Jonkinlaista värväystä joskus olen yrittänyt harrastaa: sen verran, että olen kehottanut lukemaan blogistani kuulumisia :) Sekin tosin tuntuu joillekin olevan outoa, sillä kokevat, että haluaisivat tietää elämästäni jotenkin toisin kuin blogin välityksellä.
Mutta siihen se on jäänyt, eli samoja juttuja kuin @teroheiskanen ja @virbana kirjoittivat. Turha yrittää markkinoida näitä nettisysteemejä IRL-kavereille, joita tämä ulottuvuus ei vain kiinnosta. Mutta jos joku muu syy on saanut heidät tutustumaan esim. Skypeen (tyyliin avopuoliso lähtee pitkäksi aikaa ulkomaille ja sit pitää keksiä tapa pitää yhteyttä), niin sitten on ollut luontevaa ottaa se kontaktitavaksi myös muuten.
1 year, 4 months ago by MariKoo
Olen yrittänyt joitakin töniä vähän verkostojen suuntaan, mutten mitenkään erityisen aktiivisesti, jos intoa ei tunnu olevan. Facebookissa tuntuu tosin olevan niitäkin, joiden tiedän olevan ei-niin-rutinoituneita verkostojen tai edes internetin käyttäjiä. Useimmin syyt ovat niitä, ettei osaa ja/tai ei kiinnosta, ja monilla perheellisillä ei kuulemma ole aikaa.
Ja tietenkin niihin, jotka ovat mukaan lähteneet, olen yhteydessä useinkin, jopa huomattavasti useammin kuin ennen.
1 year, 4 months ago by marjut
Niin, ja lisättäköön vielä, että omaan blogiini en ohjaa ketään, se olisi jo liian raakaa. :-)
1 year, 4 months ago by marjut
Olen joskus muinaisuudessa markkinoinut isommin, mutta pääasiassa antanut olla. Kerron kiinnostavista palveluista nille tuttaville, jotka vaikuttavat kiinnostuneilta valmiiksi tai joiden todella ajattelen hyötyvän jostakin. Delicious on poikkeus: siitä olen ollut niin intona itse, että olen koittanut sitä markkinoida monille, joista osa on tehnyt tunnuksen. Sitten se on jäänyt käyttämättä. Lopetan jossain vaiheessa linkkien viskomisen, jos en havaitse mitään aktiviteettia tyypiltä itseltään.
Nykyisin moni aiemmin verkon ulkopuolelle enemmän jättäytynyt on ilmaantunut FB:n. Näkyy sellaisia lapsuuskavereita ja opiskelututtuja, jotka aiemmin pitivät aateekoota aktiivisen ja sosiaalisen elämäntavan antiteesinä. Osa sellaisista on todella innostunut leikkimään appeilla ja päivittämään statustaan toimistoduuniin päädyttyään.
Ero käyttökulttuureissa on iso jo early adopter - average user -tasolla. Ei tarvitse olla totaalisesti verkon ulkopuolella. Muutama sellainen kaveri on Jaikuunkin päätynyt ja useimmiten he eivät ole tunnuksiaan juuri käyttäneet tai käyttävät niitä vain omien kuulumistensa kirjoittamiseen (write-only-Jaiku) kommentoimatta mihinkään.
Aina välillä paljastuu, että yllättävät tutun tutut kuikuilevat Flickrin perusteella mitä touhuan. Verkkoon hiljattain tottuneet aloittavat (fiksusti) varovaisesti lurkkaamalla, mutta kehittyykö heistä aktiivisempia osallistujia vielä?
1 year, 4 months ago by Suviko
@matiasm: Painitte tässä juttussa täysin eri sarjassa! Meillä kysymys on vasta siitä, että kaverista ei löydy googlaamalla juuri mitään. Työnhakutilanteessa saattaa tulla postiivisesti noteeratuksi, jos löytyy edes kuva ja lyhyt opinto/työhistoria. Meidän alalla ja ei-netti-orientoituneille rekrytoijille sekin on iso juttu.
Ajanhallinta- ja päivittäisen tiedonjakotarpeet on sitt erikseen ja tällä hetkellä ne eivät ole akuutteja.
1 year, 4 months ago by map
@matiasm: En mä noinkaan sanois, mutta ks. edellinen kommenttini.
1 year, 4 months ago by map
Itsellä on tuo värvääminen ollut kausittaista. Viime kesänä kun olin jäämässä äitiylomalle tein ehkä suurimman värväys-rupeaman ikinä kun kutsuin tosi monet kontaktit naamakirjaan. Silloin se liittyi kaiketi pelkoon erityksiin joutumisesta: halusin pysyä mukana jutuissa. Jaikuaminen, bloggaaminen ja podcastaaminen ja feisbuukkailu onkin pitäneet kytköksissä varsin hyvin.
Omat lähimmmät lähi-ihmiset olen saanut Flickriin vauvan kasvamista seuraamaan. Julkaisen kuvia päivittäin (ei, en sohlaa kaapeleiden kanssa, vaan hankin langattoman wifijulkaisevan digipokkarin varta vasten) ja isovanhemmat käyvät tsekkaamassa jopa useamman kerran päivässä, mitä uutta on tullut ja millaisia uusia ilmeitä pikkueellä on ja miten määrätietoisesti se tänään konttailee ja...
Yllä esiin tuotujen ei ole aikaa- ja ei kiinnosta - syiden lisäksi mulle on puhuttu myös tietoturvahuolesta. Että joo, onhan ne kuvat määritelty salasanan taa mutta siellä ne kumminkin on nyt amerikkalaisella palvelimella ja mitä jos jotain käy niin sitten kaikki meidän yksityiset kuvt leviää. Sehän on ihan aiheellinen ja perusteltu pointti ja voi hyvinkin olla, että jotain tiedonleviämismokia on edessäpäin yhteisössaiteilla (eikös just jostain FB-appista ollut puhetta, FB oli sulkenut jonkun sovelluksen joka oli ollut leväperäinen käyttäjien tiedon yksityisyysasetusten suhteen).
1 year, 4 months ago by Tuija
@tuija: Tärkeä pointti myös tuo tietoturva kysymys. Usein näissä yhteyksissä on se minuakin tullut vastaan. Netti ja osallistumis-we etenkin koetaan riskaabeliksi.
@map: Mielenkiintoinen aspekti tuo reaali-ystäviin kohdistuvan yhteydenpidon tehostuminen. Virtuaalitreeni auttaa :-)
1 year, 4 months ago by hessuj
Osallistumis-we = osallistumis-web. Hitto tätä n800:n virtuaalinäppistä...
1 year, 4 months ago by hessuj
Virtuaaliystävien myötä sähköinen yhteydenpito (SMS, @, FB) on tullut luontevammaksi - tulee mailattua niille joille ennen vain soitti.
1 year, 4 months ago by map
@Hessuj :n esille tuomassa "IRL kavereista on kauheesti vaivaa" - näkökulmassa on jotain vinhaa. Sitä vois toisaalta laajentaa: elämästä on kauheesti vaivaa... :)
Käännän väitteen myös toisin päin: paskan voi kaataa nettiin, jossa se ei mene varsinaisesti kenenkään yhden ihmisen vaivoiksi, sen sijaan että soittaisi kaverile ja valittaisi tälle puhelimessa puoli tuntia (se on 30 minuuttia kallista aikaa). Netin olotilaviestissä on helppo sanoa että väsyttää ja vituttaa ja olo on hetikohta helpompi kun sen on saanut ulos (ähäh! siitä sait, paska maailma, paska paska), ja sitten on vaan bonusta jos joku tulee ja lohduttaa.
1 year, 4 months ago by Tuija
@Tuija tuo on totta. Jos valitus kohdistuu yhdelle ihmiselle, se todennäköisesti ajattelee, että mun paha oloni on hänen vikansa, kun taas epämääräisessä massassa kukaan ei ota itseensä.
1 year, 4 months ago by virbana
Mutta siis, oikeasti, eikö tuo @teroheiskanen :n asenne "tulevat sitten seuraavilla junilla aikanaan" ole jotenkin masentava? Kuinka me voimme olettaa, että tämän maan kansalaisten medialukutaito tässä kehittyy yhtään mihinkään jatkossa (kun tämä kehityksen tahti ei tästä kai hidastu) jos me jätämme heidät junasta jo nyt? Vai onko itse kullakin sellainen toive, tai perusteltu syy uskoa, että mediakulttuuri ja mediakäyttö tuota pikaa muuttuu yksinkertaisemmaksi ja helppokäyttöisemmäksi?
1 year, 4 months ago by Tuija
Vastaan vielä @Hessuj n nokittamaan lisäkysymykseen "Onko suhteenne ja ajankäyttönne (panostuksenne) oikeisiin kavereihin muuttunut webin myötä."
En osaa sanoa. Ajankäyttöni on muutaman viime vuoden sisällä muuttunut sellaiseksi, että en olisi osannut ennustaa. TV:n katsominen on käytännössä jäänyt, radiokin vähälle. Sosiaaliseen mediaan käytetty aika on enimmäkseen niiltä pois. Ensin olisin sanonut, että vanhat ystävät on pysyneet aika lailla samoissa, mutta jos ajattelee, minkälainen yhteydenpito olisi uusilla välineillä mahdollista heidän kanssaan, kuten @Marjut yllä toteaa, niin yhteydenpito vanhoihin kaiffareihin on kyllä jäänyt jälkeen.
1 year, 4 months ago by Tuija
Mä en oikein jaksa ottaa vastuuta siitä, että mä houkuttelen kavereita ja sukulaisia Jaikuun tai Flickr-käyttäjiksi ja mulle tulee sitten jonkinlainen paine ja vastuu siitä että heidän käyttökokemuksensa tosiaan on toimiva ja antoisa.
1 year, 4 months ago by gatestone
Eli ei nämä läheskään kaikki jutut toimi itsestään hyvin, vaan pitää olla oma draivi ja into ottaa homma haltuun.
Toisaalta Joku Facebook on sitten esimerkki siitä, että jos hommasta tehdään riittävän helppo ja koukuttava, niin ei tarvitse rekrytoida ketään, kaikki tulee sinne muutenkin.
Mä olen nörttinä aina odottanut rauhassa, että joko kaverit innostuu nörtteilemään itse jolloin vastuu toimivuudesta on heillä itsellään tai sitten teknologia kypsyy niin, että se houkuttelee tavallisetkin ihmiset mukaan ja vastuuta ei tarvitse kantaa kun kaikki "just works".
Toki omalta osaltani olen pyrkinyt kehittämään raakaa nörttiteknologiaa kypsäksi kuluttajateknologiaksi. Tällainen pyrkimys muuten yhä on aika radikaalia, helposti saa nettimaailmassakin reaktion että "kyllä ton ongelman voi ratkaista", jos alkaa vaatia, että jonkun järjestelmän pitäisi toimia idioottivarmemmin.
1 year, 4 months ago by gatestone
@gatestone tuo on kyllä naulan kantaan - jos myy kovasti jotain palvelua kaverille niin siinä saa kyllä olla aika hartiat kyyryssä ja korvat punasena vastaamassa kysymyksiin "miks se toimii näin" ja "miks se ei tänään toimi".
1 year, 4 months ago by Tuija
@Tuija ja @gatestone: Niinpä! Juuri tuon vuoksi minä olen siskoni perinteinen Flickr-tuki, jos palvelussa jokin ei toimi loogisesti! :-D
1 year, 4 months ago by pirkka
Vanhat kaverit tuppaa useimmilla jäämään keski-ikään tultaessa joka tapauksessa, että se ei aina ole nettiaktiiville ominainen syndrooma.
Lisäksi uusi harrastus tuo usein uudet kaverit myös IRL-aktiviteettien kanssa.
1 year, 4 months ago by gatestone
Tässä jotain peruspointtia siitä tekeillä olevan kirjan lähestymistavasta. Kommentoikaa, kiistäkää, kehittäkää. Tää kirja olis just niille myöhäisille omaksujille tarkoitettu.
Verkon käyttäjät jaetaan usein kahtia niihin, joiden elinaikana internet on aina ollut olemassa ja niihin, jotka ovat vasta aikuisiällä opetelleet uuden tieto- ja viestintätekniikan käytön. Lähes koko nuori sukupolvi lukeutuu verkon aktiivikäyttäjiin, kun taas vanhemmasta ikäryhmästä suurin osa on vielä niitä, joille verkon käytöksi jää pankkiasioiden hoitaminen netissä.
Selvimmin verkon aktiivikäyttäjät asiointinkäyttäjistä erottaa asennoituminen ajankäyttöön. Jälkimmäisillä ei ole "aikaa internetille".
Haluaisin kertoa heille, että ei sitä aikaa tarvitakaan internetille, vaan netti tarjoaa ne työkalut ja ympäristöt, joilla voi antaa aikaa omille ystävilleen ja läheisilleen.
Mutta @gatestonen äskeisen repliikin jälkeen täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että kyllä se "internetin" osuus ajan käytöstä pykivine laajakaistayhteyksineen ja piiputtavine palveluineen on joskus vähän liian iso.
1 year, 4 months ago by Tuija
@gatestone vanhat kaverit tuppaavat jäämään keski-ikään tultaessa on tosi ja kiinnostava havainto, mutta mikä on syy ja mikä seuraus? onko se, että ei ole oikein enää aikaa ottaa liikenneväline ja matkustaa kylään iltaa istumaan, riittävä syy? vai onko niin että semmoista käsitettä kuin elinikäinen ystävyys ei enää tarvita kun ystävät voi panna vaihtoon kulloistenkin intressien mukaan?
1 year, 4 months ago by Tuija
Nyt kun asiaa pohtii, niin tuo aikaisen omaksumisen käsite on kyllä vaikea.
Joissakin asioissa koen olevani edellä, toisissa pahasti takana. Usein tuntuu, että asiat joista olen innostunut eivät ole erityisen tärkeitä kavereilleni elleivät he itse saa alkukipinää.
(Pidän kyllä puolipyytämättä pitkiä Jaiku/tms.-sepostuksia...)
1 year, 4 months ago by erkka
@Tuija: "Lähes koko nuori sukupolvi lukeutuu verkon aktiivikäyttäjiin." Hmmh. Mutta ei se ihan noinkaan mene. Helsinki ja tää duuni/verkkohypemaailma, jossa me eletään, vääristää käsityksiämme, veikkaan. Koita etsiä tutkimuksia tai juttele itse niille nuorille, jotka ei ole verkossa juurikaan tai käyttää sitä edelleen 1.0-tyyliin?
(Mulla olisi tarjota yksi tuollainen potentiaalisesti kiinostava tyyppi, joka varmaan kävisi joskus kahvilla juttelemassa, jos kysyis. Mun ja @Yoen hyvä ystävä, joka ei ole Facebookissa ja on mua vuoden vanhempi.)
1 year, 4 months ago by Suviko
Käsitys siitä, että kyse on jostakin junasta, johon voi joko mennä tai olla menemättä on auttamatta kehno. Junia tulee lisää koko ajan ja ne kulkevat eri nopeuksilla. Me ei koskaan tulla pääsemään tilanteeseen, jossa kaikki suomalaiset on FB:ssä tai Jaikussa; osaksi siksi, että suurta osaa ei tule koskaan kiinnostamaan ja osaksi siksi, että nämä välineet ja palvelut vaihtuvat ja sirpaloituvat koko ajan.
Katsokaa kännyköitä: meillä kaikilla lienee tuttava tai sukulainen joka ei joko omista kännykkää tai käyttää sitä pelkästään puheluiden vastaanottamiseen. Sama kehitys toistunee verkkopalveluiden kanssa. Kysymys kai kuuluu: miksi pitäisi propagoida näitä härveleitä? Eikö näiden pitäisi pystyä itse argumentoimaan oma hyötynsä tai ilonsa ilman sen kummempaa evankelioimistyötä?
1 year, 4 months ago by Karde
@erkka näki myn yhden kohtuullisen teknologiavastaisen kaverin sattumoisin muuten Jyväskylässä, kun käytiin yksillä. Neiti M sanoi useammalla tavalla rivien välistä, että nettiaiheet ei oikeen kinnosta ja tajusin, että mun on hankalaa sovitella näitä jyväskyläläisiä tuttavapiirejäni samoihin kaffittelukertoihin.
Nti M (1980), paras lukiokaverini, sai ensimmäisen pöytäkoneensa kaksi vuotta sitten. Voisimme jutella Messengerissä vaikka päivittäin, mutta kun asumme eri kaupungeissa, on sanottavaa aika harvoin. Aiemmin minulla oli hänen mailiosoitteensa, mutta kommunikoimme aina tekstarein ja puheluin. Olkapää-tilittäminen tapahtuu teekupin ääressä, ei luurissa.
Flickr-kuviani hän katseli sen verran mitä olin häntä kuvannut, mutta ei jäänyt seuraamaan niitä. Kuvaaminen alkoi kumminkin kiinnostaa. Hän osti pokkarin viime vuonna, mutta en saanut pienellä nykäisyllä vielä flickristiksi. Vaatisi enemmän palopuheita ja sit opettajana & teknisenä tukena olemista (etänä, puhelimessa) saada se aikaan. Kuviaan olen sitten nähnyt Messengerin kautta (Send file ja noin).
(Eri henkilö siis kuin edellisessä viestissä, jossa kyse oli helsinkiläisestä pojasta.)
1 year, 4 months ago by Suviko
@suviko aiheellinen korjaus ja itsekin tiedän paremmin. Jopa moderneissa mediataloissa työntekijöiden joukossa on myös hyvin nettivastaisia parikymppisiä.
ja joo, miksei, vois olla hyvin valaisevaa puhella tällaisen henkilön kanssa, järkkää vaan kahvitreffit ja tuu esiliinaks
@Karde no ei tässä nyt viimeisiä jääriä ollakaan väkisin junaan nostamassa, jokainen toki tietää ja osaa päättää oman mediakäyttönsä rajat ja tarpeet
1 year, 4 months ago by Tuija
Aika samaa mieltä kuin @pekkapee. Osan ihmisistä kun tuntee jotain ihan muuta kautta, ja heille voi laittaa meiliä tai kutsua FB:hen tai linkkiä johonkin, mutta jos ei iske tulta niin ei iske. Joihinkin sitten ykskaks vaan törmää verkossa, ilman että olisi yrittänyt mitenkään rekrytoida.
Etenkin tuo pointti, että kuinkakohan innostunut tästä kaikesta itse sitten olisi, jos ei olisi alalla töissä jne. Ikäänkuin muna-kana -homma, jostain aikoinaan syttyi kiinnostus ja se johti johonkin ja joku sitten taas toiseen. Junasta on tässä vaiheessa vaikeaa hypätä, etenkin kun verkossa tavattuihin kavereihin tulee melkein eniten pidettyä yhteyttä. Josta tulikin mieleen, @Tuija, että odotus- ja vauva-aikaan liittyvät verkkokontaktit, vertaistuki ja kuulumisten jakamiskeino ovat tosiaankin nykyaikana käsitykseni mukaan erittäin tärkeä koukku.
1 year, 4 months ago by meppi
@meppi sama käsitys mullakin. itse en sen syvemmälle siihen skeneen tutustunut.
1 year, 4 months ago by Tuija
No nyt muistin, että tätä late adopter -asiaahan käsiteltiin niissä BBC:n 15 web-periaatteessa:
"Remember your granny won’t ever use “Second Life”: She may come online soon, with very different needs from early-adopters."
1 year, 4 months ago by Karde
En pidä itseäni early adopterina, mutta sen olen huomannut, että monelle netti on tosiaan vain asioiden hoitamista varten.
Olen houkutellut varsinkin kauempana asuvia kavereita ja niitä, joita tapaan harvoin, Jaikuun, mutta en ole saanut ketään mukaan. FB on ollut helpompi, mutta johtuu enemmän varmaan siitä, että ihmiset ovat jo tienneet, mistä on kysymys. Iltatyön takia tapaan tuttuja muutenkin niin vähän, että netti ei ole muuttanut IRL-yhteyksiä mitenkään. Oikeastaan olen toivonut, että "tapaisin" vanhoja tuttuja enemmän virtuaalisesti. Ystävä- ja tuttavapiirini on muuttunut moneen kertaan ja olen ollut harmissani, että yhteys on niin usein katkennut.
Ilman @annerongas :ta en olisi Jaikussa, eli minun tapauksessani innokas suosittelija sai mukaan, mutta jokin kipinä oli jo valmiina. Lisäksi minulla on aikaa, mikä on tässä kin keskustelussa jo mainittu syyksi olla osallistumatta.
Oppaasta voi kyllä olla apua siinä vaiheessa, kun on uskaltautunut mukaan. Mitä myöhemmin liittyy johonkin, joka on toiminut pitempään, sitä arempi - ainakin minä - on osallistumaan.
1 year, 4 months ago by Armi
@Armi: toi fiilis, että on (liian) myöhään liikkeellä on varmaan aikaisen omaksujan ongelma. Jotenkin tuntuu myös, että tahti on jatkuvasti kovempi. Liitukaudella nyyssejä saattoi lurkkia ja ihan puolivirallisena ohjeenakin sanottiin, että pitäisi lurkkia muistaakseni puoli vuotta. Read-write web muutti sitten tällaisen. Kai.
1 year, 4 months ago by Karde
@Karde joo nyt aletan lähestyä asian ydintä. Jotain korjattavaa on siinä tilanteessa, että meillä on tuhansia vanhuksia, jotka itkevät itsensä uneen yksinäisyyttään. Joo varmasti enemmistö on tasapainoisia ja onnellisia vanhuksia, joilla on ystävät, tuttavat ja sukulaiset kehissä ja joita he tapaavat niin usein kuin haluavat.
Funtsailin Tuhat sanaa - blogissa alkukuusta, <a href="http://tuhatsanaa.net/kukakehitt%C3%A4isisosiaalistamediaaik%C3%A4ihmisille">Kuka kehittäisi sosiaalista mediaa ikäihmisille?</A> ja keskusteluun tuli aika paljon kommentteja. Aion palata aiheeseen podcastissa elokuussa.
Mutta tiivistettynä kirjan markkinarako on tässä: olisiko mahdollista löytää jengiä, joilla olisi motiivi ja tilaisuuksia seurustella mediavälitteisesti läheistensä kanssa, jos joku neuvoisi, miten? Uskon, että olisi.
1 year, 4 months ago by Tuija
Mä luulisin, että markkinarako on siinä, että sosiaalista mediaa yleistajuisesti esittelevää suomenkielistä yleisesitystä ei ole.
1 year, 4 months ago by Karde
Vähän off-topic, mutta kuitenkin: tilastotietotoa Forresterilta sosialismiin liittyen. Huom. myös kommentit, joissa nitkutetaan Ranskan ja Saksan pienistä numeroista.
1 year, 4 months ago by Karde
Olen mukana aika monissa näistä verkostoitumispalveluissa, mutta suurinta osaa en aidosti hyödynnä, kun en ole sitä hyötyä havainnut. Alla lyhyet arviot niistä.
Facebookissa kaksi- ja kolmikymppiset lähettelevät toisillee mukahauskoja pelejä ja muita pikkusovelluksia. Ideana on laittaa kuva esille ja kilpailla kontaktien määrissä.
Linkedinistä en ole koskaan hyötynyt miään, vaikka kontakteja on paljon. Se onkin ilmeisesti tärkein pointti.
Jaikusta olen aidosti kiinnostunut, mutten suosittelisi tänne ketään, koska palvelua ei näytetä aidosti kehittävän. Harmi että palvelu myytiin näin keskeneräisenä Googlelle. Presence- eli kontaktien läsnäoolotiedot toimisivat kyllä paremmin, jos useampi tuttuni olisi mukana.
Nokian Mosh voi toimia softakehittäjille, jotka haluavat saada työnsä jakoon ja palautetta. Olen suositellut parille mobiilisoftan kehittäjälle.
Windows Live Messengeriä olen sen sijaan ajanut läpi tuttavapiirissäni, koska se toimii, ja pikaviestit ovat selkeästi ymmärrettävä palvelu. Harmi että työkaverini eivät osaa mesettää; monta turhaa sähköpostipingistä voisi välttää.
Iyouitiä en tajunnut lainkaan. Se ei vain auennut. Mobiilipalvelu ja web-sivusto ovat insinöörimäiset.
Irc-galleriaan rekisteröidyin joskus, kun halusin nähdä muutaman ircaajan kuvat. Nykyisin siitä on tullut yleinen teinien (ja vanhempienkin, väittää Sulake) itsensäesittelyn galleria. En käytä.
Flicrkiä käytän kuvavarastona, mutten ole nähnyt tarvetta houkutella muita mukaan.
1 year, 4 months ago by terolehtt
@terolehtt: Noista palveluista saa kiinnostavamman kuvan kysymällä niistä ihmisiltä, jotka ovat innostunet niistä ja löytäneet niille oikeaa käyttöä.
Mun kärttyilyni FB:lle loiveni keväällä, kun aloin oikeasti pitää yhteyttä useisiin ihmisiin sitä kautta. Nämä ovat aiemmin sähköpostilistojen kautta verkossa kommunikoineita opiskelukavereita ja hiljaisuuteen vajonneita vanhempia kamuja.
1 year, 4 months ago by Suviko
@Suviko: Olen yrittänyt pitää Facebookin kautta moniin uusvanhoihin tuttuihin yhteyttä, mutta saan vain jotain pillu- ja tissivitsejä funnwalliin, vampyyrejä tai muuta.
Kun ehdotin kaljalle menoa, tuli joku virtuaalikalja, kun ei ollut aikaa oikeaan. Great.
1 year, 4 months ago by terolehtt
"Noista palveluista saa kiinnostavamman kuvan kysymällä niistä ihmisiltä, jotka ovat innostunet niistä ja löytäneet niille oikeaa käyttöä"
:-D
Tero on, toisin kuin runossa väitetään, saari.
1 year, 4 months ago by Karde
Ajankäytöstä ja koko sosiaalisen median käsitteen analyysistä:
Mulle ei oikeastaan ole tärkeä "sosiaalinen (uus)media" merkityksessä ihmistenvälinen suora viestintä, enkä käytä siihen aikaa.
Jyri Engeström on puhunut paljon "sosiaalisista objekteista", eli että Googlen antama tuhansien sivujen linkkaama URL tai 200 käyttäjän seivaama linkki Delissä ovat tärkeitä juuri siksi, että moni on ne linkannut. Tämä on se "sosiaalinen" aspekti, jolla on merkitystä.
Toki mulle N70/Opera Mini/Greader ja Fring/Twitter syöttää Jaikua ja kymmeniä muita feedejä, mutta ehdin lukea niitä lähinnä koiraa ulkoiluttaessa tai viikonloppuisin terassilla istuessa, eikä vapaa-ajalla jaksa juuri kirjoitella mitään. Eikä työaikana ehdi.
1 year, 4 months ago by gatestone
Mulle FB on lähinnä osoitekirjan jatke ja tapa löytää kadonneita / melkein kadonneita vanhoja kavereita (eilen viimeksi). Ihan muutaman kanssa viestitellään sitä kautta.
LinkedInin kautta olen löytänyt pari työkontaktia - aloittaen epäviralliseen tyyliin "ai sä tunnet jonkun tosta firmasta, kysytkö kuka siellä olis paras yhteys tällaisessa asiassa...".
1 year, 4 months ago by map
@Karde: Olen ehkä saari, mutta olen yrittänyt rakentaa sinne pari siltaa ja tunnelin. Olenhan jo sentään Facebookissa kirjoilla!
1 year, 4 months ago by terolehtt
@Karde: Erhm, en yrittänyt Teroa solvata vähimmässäkään määrin, mutta kuvauksista tuli se vaikutelma, että palvelut eivät olleet ihan sytyttäneet ja siksi auenneet käyttötarkoitukseltaan. :)
1 year, 4 months ago by Suviko
Aijoo, yksi sosiaalisen median tyyppi unohtui.
Digg / Slashdot ovat aidosti hyviä, koska ne suodattavat suuren määrän kakkaa pois yhteisön kautta. Diggistä näkee usein tärkeimmät puheenaiheet ennen kuin perinteinen media ehtii mukaan.
Slashdotissa taas kommenteissa paljastuu useimmiten se, että uskomattoman uutisen uskomattomuus on virhe tai väärinkäsitys.
Molempia voisin suositella uutisaddikteille ja toimittajille.
1 year, 4 months ago by terolehtt
Reddit > Digg
1 year, 4 months ago by Suviko
FB tosiaan suoltaa paljon kaikenlaista turhaa ja tylsää, mutta voihan ne blokata pois (toki uusia ilmestyy koko ajan). Joihinkin vaan jää koukkuun (ittellä tällä hetkellä Lil Green Patch, jota saa joka päivä järkkäillä). Mutta muuten mielestäni FB:n tärkein anti on se, että siellä on vaikka ketä, ja kaveriksi merkkaamalla saa ainakin ne kavereiden statustiedot sekä muutokset parisuhdetilanteissa ja työpaikoissa ;-) Onhan se kiva miiteissä/baarissa/seminaareissa/muualla tavattujen uusien tuttavien kanssa ruveta feibu-kaveriksi, niin pysyy edes joku yhteys.
1 year, 4 months ago by meppi
@Suviko: et sä Teroa mun mielestä solvannut, onnistuit vaan mutkan kautta kuvailemaan aika onnistuneesti.
1 year, 4 months ago by Karde
Rektytointi on kyllä jäänyt aika vähälle näissä nykypalveluissa. Tämän tyyppisten palvelujen pitäisi vaan olla niin simppeleitä käyttää ja hyödyn olla niin ilmeistä että suurempaa myymistä taikka tukihenkilöimistä ei tarvittaisi. Aikanaan opiskeluaikana 90-luvun alkupuolelta lähtien tuli rekrytoitua paljonkin opiskelukavereita IRCin käyttäjäksi, silloin perustetut kanavat ja niiden aktiivinen käyttäjäkunta toimivatkin pitkän hyvin samalla tavalla kuin kaikki nämä webbisaittimuodossa olevat palvelut yhteensä.
Itselle tärkeintä on palvelun toimiminen kommunikaatiokanavana taikka "osoitekirjana". Kun IRCistä lähtien näitä systeemeitä tulee ja menee - ja muutamat vanhat/uudet tuttavat jäävät aina käyttämään jotakin menneen talven systeemiä - on fragmentoituminen iso ongelma. (Pari postausta aiheesta: http://tinyurl.com/6ftaau ja http://tinyurl.com/6o8zyr). Niinpä "rekrytointi" on minulla nykyään ehkä tämän haasteen hallintaa ja yhden sopivan laajan kanavan löytämistä kuhunkin tarkoitukseen. Lähes kaikkia osaavat clientit (Esim Adium ja Fring) auttavat vähän tuohon IM hässäkkään, LinkedIn kanavoi työhön kallellaan olevia kontakteja ja FB hieman tuota "siviilipuolta".
Paljon on kavereita ja tuttavia jotka eivät "käytä" muuta kuin sähköpostia ja kännykkää. Hyvin tuotteistettuna ja integroituna joku tällainen Jaiku voisi antaa monelle heistäkin aikamoisen ahaa-elämyksen. Itselläni on pienet lapset kotona ja ymmärrän siis että monella vähemmän nörtillä aikaa ei vaan ole turhuuksien kanssa vehtaamiseen. Jos "kaverikanavan" saisi helpolla vakiokännykkään se voisi antaa monta pilkahdusta arjen keskelle.
1 year, 4 months ago by shuopio
@shuopion huomio siitä, että kaikki eivät parveile palvelusta toiseen samassa tahdissa, on myös kiinnostava. Sehän tarkoittaa, että jos on alun perin houkutellut jonkun henkilön mukaan johonkin tiettyyn palveluun, täytyy muistaa auttaa häntä siirtymään mukanaan myös siihen seuraavaan palveluun. Muuten jää kaveri parka itsekseen sinne vanhaan palveluun huhuilemaan. Eri asia tietenkin sitten, jos tämä kaveri on oma-aloitteisesti muodostanut oman verkostonsa, jonka kanssa käyttää sitä palvelua ihan tyytyväisenä.
Me on Sula Pinta - sarjassa mietitty sitä, kuinka "pidetään matkalaukku pakattuna", jotta ollaan valmiita vaihtamaan palvelusta toiseen ilman suurta haloota, jos rupeaa siltä tuntumaan. Mun mielestä ainakaan näissä sosiaalisen webin palveluissa uskollisuus jotain tiettyä palvelua kohtaan ei ole erityinen hyve. Sitä käytetään, mikä oman kaveruston tarpeisiin kulloinkin parhaiten sopii.
1 year, 4 months ago by Tuija
Yksi nettilude ja tekonörtti poseeraaja täällä kans ! Minulla on kaksi maailmaa : nettikaveripiiri ja irl, aika harva kaveri on molemmissa.
Ajankäyttöni muuttui radikaalisti pienten lasten kanssa ja miehen prätkäkolari jumitti vuodeksi, nettiaddiktoitumiseni oli suora seuraus oikean seuraelämän hyytymisestä.
Aluksi yritin kovasti saada kavereita nettiin, mutta suurin osa oli EVVK ja verkostuin sitten uusiin tuttavuuksiin, tosi avartava kokemus. Nyt jotkut alkavat kysellä miten se ja toi toimiikaan, ja neuvon mielelläni.
Toiset on vainoharhaisia ja ei halua paljastaa mitään, joitain saa toputttaa ettei laittaisi katuosoitettaan jne...
Tuollainen opas olisi varmaan hieno, tulen oikeelta koneelta lukeen tarkemmin, mobiilissa silti hankalaa... ;-)
1 year, 4 months ago by Maurelita
Mä olen @terolehtt n kanssa hieman samalla linjalla mainitsemistaan palveluista jotka itse tunnen: läheskään kaikista ei itselle ole hirveän suurta hyötyä, ainakaan tällä hetkellä vaikka moneen olenkin kirjautunut. Tosin samalla pitää muistaa, että monilla on tapana löytää näille omalaatuisia, itselle parhaiten sopivia käyttötarkoituksia, ja siksi oppaan kirjoittaminen niistä on paikallaan. Ja samalla varmaan tuo näkyvyyttä näille perinteisen median puolellakin, tavoittaen uusia ihmisiä.
En muista, että olisin itse yrittänytkään värvätä ketään sosmedioiden käyttäjäksi. Osin syynä varmaan on se, että aikalailla kaikki kaverit ovat jo jossain nettipalvelussa. Toisaalta en näe tarpeelliseksi houkutella ihmisiä enää uusille nettisaiteille: käytän netissä jo itse turhan paljon aikaa, ja paremminkin tuntuu, että täällä pyöriessään jää liian vähän aikaa muuhun elämiseen. Niillä jotka eivät ole netissä, on enemmän aikaa siihen muuhun.
Tuijan aiemman toteamuksen ajankäytön muuttumisesta jaan: tv:n katselu on parissa vuodessa jäänyt kokonaan ja digiajan tultua koko laite jäi käyttämättömäksi. Tietääkseni en ole tässä läheskään ainut, vaan useampi muukin netin kanssa kasvanut on maininnut, ettei ole vaivautunut digiboksia hankkimaan.
1 year, 4 months ago by viima
@Tuija, tässä täytyy erotella puhtaat kommunikaatio ja kontaktikanavat (IRC, IM, mikroblogguakset, linkedinit jne) ja ns kevyemmät palvelut (nuamakirjat varauksin, meta-kontaktilistat, virtuaalimaailmat, pelit, ja muut hupailut). Jälkimmäisissä voi hyvinkin pitää surutta matkalaukkuja pakattuna mutta kommunikaatiokanavissa valinta on usein se haluaako virtuaaliyhteyden säilyvän - onko siulla itselläsi tarvetta ko kanavalle ko kontakteihin.
Useimmiten tilanne ei ole niin yksioikoinen että sie itse liidaat jengin systeemistä toiseen ja jotkut vaan "jäävät": aina on osa joka on ennen sua paikalla ja he voivat olla syy sinulle liittyä alun perin käyttäjäksi.
Tässä ajattelussa voi olla kyllä myös miun omaa vanhakantaisuutta, ehkä en itse vaan jaksa vaihtaa yhteysalustaa uusiksi vuodenajan vaihtuessa.
1 year, 4 months ago by shuopio
Kiitos kommenteistanne, sain mielestäni aika hyvän esipuheen tai sensemmoisen kirjoitettua. Kunhan on ehditty Yoen kanssa pureskella, laitan myöhemmin ensi viikolla Sula Pinta - blogiin kommentoitavaksi.
1 year, 4 months ago by Tuija
Melkein mahdotonta saada mukaan henkilöitä jotka eivät jo ole tai ole muuten käsipuolessa hetiperässä seuraamassa tai samaa vauhtia tutustumassa näihin uusiin hullutuksiin. Ne joita ei kiinnosta ovat keskimäärin sen verran skeptisiä, että lihallinen kaveruus voi saada kolauksen kun ko. henkilö tuntee itsensä typeräksi ja osaamattomaksi ollessaan tottumaton verkkovirtuoosi. Jokainen sekoilkoon ensin yksinään ja yhteöllistäköön verkkoilunsa kun on siihen itse valmis.
1 year, 4 months ago by tekstiurakoitsija
Kiitos tässä ketjusta esittämistänne ajatuksista. Kirjaprojektin seuranta on nyt avattu Sula Pinta - blogissa. Lue alkusanat ja kuuntele vartti Skypepalaveriamme, jossa ruodimme keskeneräistä tekstiä: http://sulapinta.fi/category/kirjaprojektin-seuranta/
1 year, 4 months ago by Tuija
Taas kerran "pienellä" viiveellä kommenttia, mutta tiedättehän te hämäläiset ... Ne jotka ovat näistä jutuista kiinnostuneet kokeilevat nähdäkseen kuinka asiat toimivat. Sen sijaan niille sosiaalisillekin muttei niin näistä medioista innostuneille täytyy todella löytyä se syy. Oma konkreettinen kokemus liittyy kaveriporukkaan, jonka kanssa ollaan tehty kaikenlaista vuosien varrella. Tälle olen väsäillyt blogin, jossa muun muassa on seurattu porukasta kootun joukkueen edesottamuksia Jukolan viestissä. Eipä sinne kovin moni muu mitään kirjoittele, mutta aina itse olen koittanut tapahtumasta muutaman kuvan laittaa ja ainakin muistuttaa kotisohvalle jääneita, että seuratkaa. Ja esim. tänä vuonna oli hienoa havaita kuinka yön tunteinakin noiden raporttien pohjalta muutama viesti tuli blogiin ja tekstiviestejä tippui semmoisiltakin hemmoilta, joita muuten ei ole vuoteen tullut nähtyä. Eli kun jotain joka kiinnostavaa on tarjolla, niin jo kaveritkin herää ollen sosiaalisia aina sillä itselle tutuimmalla medialla.
1 year, 4 months ago by timorainio
Tuli taas mieleen - ehkä on jo tuppaamisen makua - että Tietoverkon sielussa kirjoittamistani verkon kokemuksellisista piirteistä ja samasta asiasta ko. opuksen verkkoroolien yhteydessä sanotusta voisi olla hyvä kirjoittaa ko. kirjaan. Ei sillä tavalla kuin ts:ssä on kirjoitettu, vaan siten kun @Tuija @yoe kirjan alkusanoissa kirjoittavat. Siis - jos noissa piirteissä on edelleenkin jotakin totta, niin ne pitäisi sitten kirjoittaa auki siten, että tavallinen uutukainen ja asiointikäyttäjäkin kokee ne kielellisesti omakseen.
1 year, 4 months ago by peeii