Nostaa ikä- ja habituskysymyksen ajoittain esiin. Samoin sen, ettei mulla ole minkäänlaisia nörttitaitoja, jotka taas mm täällä ovat monen tyypin ydintä. Eli Sivullinen olo ;-)
Verkossa kukaan ei näe minua eikä tiedä minusta mitään, ellen itse kerro ja jätä jälkiä. Näin ollen identiteettiä pitää luoda tietoisemmin kuin tosimaailmassa, jossa muut saavat minusta jonkun käsityksen, vaikken avaisikaan suutani. Erilaisia verkkoprofiileja varten pitää tiivistää kuvaus itsestään muutamaan lauseeseen, luoda oma identiteettitarina.
Eli vastaisin ehkä, että vaikkei identiteetti muuttuisikaan niin tietoisuus siitä muuttuu, kun se pitää pakottaa sanoiksi.
Esimerkki: tämän palvelun käyttäjät ovat "jaikulaisia". Mitä se käytännössä tarkoittaa? Hotmailin käyttäjät eivät ole hotmaililaisia mutta @iki.fi -osoitteelliset kenties saattavat kokea jotain hengenheimolaisuutta, eikö, vaiko? Entäs irkkaajat?
On vaikuttanut, pidän työroolin ja vapaa-aikaorientoituneen verkkominäni tiukasti erillään - vaikka kyseessä on saman persoonan eri puolet. Vähennän koko ajan identiteettitarinasta työn osuutta...
Jaikulaisuutta tunnen jossakin määrin. Se on sellaista aktiivista ulospäinsuuntautuneisuutta ja kommentointia.
Ehkä selkiyttää vielä kysymystäsi, jos ottaa esiin identiteetin kaksi osaa: subjektiivisen (kuka olen) ja sosiaalisen (mihin kuulun), viimemmäiseen viittaa esim. tuo jaikulaisuus.
Vaikuttaa ja ei. Identiteetti on läpi elämän jatkuva prosessi ja siten kaikki ympäristöt, jossa peilaan itseäni suhteessa muihin, vaikuttavat. Sosiaalinen media antaa aiempaa yksisuuntaista nettiä enemmän vastakaikua ja palautetta ja hyvin paljon tsemppausta. Omassa lähiympäristössäni ei aina ymmärretä kaikkea, mistä innostun (hyväksytään, mutta ovat hepreaa), joten hengenheimolaisten löytyminen verkosta rohkaisee. Toisaalta olen niin jääräpäinen ihminen, että ilman palautettakin touhuaisin täsmälleen, mitä huvittaa sen ohella, että teen, mitä pitää. Jotenkin tuntuu, että tuohon subjektiiviseen puoleen vaikutus on miedompi. Mutta tietynlainen orientoituminen ja liittyminen verkkoryhmiin on selvä. Tosin aika väljä.
Kukas psykologi se olikaan, joka kirjoitti erilaisista minäkuvista? Millainen (oikeasti) olen, miten näen itseni, miten muut näkevät minut, miten uskon muiden näkevän minut, miten haluaisin muiden näkevän minut, etc. Voisi olla tässä ihan relevantti referenssi, noin kirjaprojektiasi @Tuija ajatellen.
itse olen gradussani yrittänyt katsastaa (sosiaalisen) median vaikutusta identeettiin ja näkisin, että sillä on vaikutusta, mutta suoranaisia vaikutuksia on sitten vaikeampi listata.
Olen joskus pohtinut millainen ylipäänsä olisin, jos en olisi ollut teininä identiteetin muodostumisen kannalta olennaisia vuosia irkissä ja verkossa. Verkon kautta on löytynyt olennaisimmat kaveripiirit ja harrastukset (roolipelaajat, demoskene, kolmas jätetään nimeämättä tässä), jotka ovat myös toimineet isolta osin verkossa => iso vaikutus identiteetille.
Verkossa on helpompaa pompata valtavirrasta pois ja rakentaa identiteettinsä tai oma maailmankatsomuksensa enemmän eri suuntaan kuin niillä ihmisillä joihin muuten arkisin olisi kontaktia.
Iki.fi:n ja hotmailin kun mainitsit niin mulla on edelleen molemmat osoitteet käytössä. Kyllä se muinoin leimasi sut "hotmail-käyttäjäksi" ja siksi ihmiset hommas mielummin muista paikoista ilmaislaatikoitaan sen tajuttuaan. Mulla on mese-tunnus assosioitu hotmail-tunnariin ja siksi se on yhä elossa. Nykyisin gmail-mailitunnari ei ole sosiaalinen stigma, koska sieltä ei tule roskapostia eikä sen käyttäjäkuntaa ole leimattu täysin toivottomiksi peeloiksi.
Iki-tunnus on siitä vekkuli, että ne kaivetaan joskus nördeilykeskusteluissa mittatikuiksi eli kenellä on pienin jäsennumero. Mun 2067 on tonnin pienempi kuin it-alalla olevalla eksälläni ja se sitä selvästi raapi. Nykyiset menee 21k:ssa. Pienimmät luvut kaveripiirissä on alle 50. Jossain vaiheessa myös Galtsun kuvien juoksevalla numeroinnilla vertailtiin kuinka pitkään on ollut paikalla, mut ketään nykyisin enää nappaa. Irc-galleriassa käyttäjätiedot vaan sanoo "Rekisteröitynyt: Ei varmaa tietoa. (Ennen 4.11.2002)".
"Higgins (1987) proposed that each person has multiple mental representations of the self, and that a discrepancy between any pair of these representations has emotional consequences. The three big categories of representations are actual, ideal, and ought self. The actual self is who one really is. The ideal self is who one would like to be. The ought self is who one feels it is one's duty to be.
The actual, ideal, and ought selves can be further divided according to whether they are held by oneself or by others. For example, there is an actual/own self, an ideal/own self, and an ideal/other self. An actual/own:ideal/own discrepancy (for example) results in dejection, whereas an actual/own:ideal/other discrepancy results in shame.
Higgins' (1987) theory is an elaborate way of subdividing personality. Higgins' division of personality into six components might be compared to Freud's division into three (id, ego, and superego).
Higgins, E. T. (1987). Self-discrepancy: A theory relating self and affect. Psychological Review, 94, 319-340."
En tiedä onko loppupeleissä yhtään relevanttia sulle, mutta kaivoin nyt koska jäi vaivaamaan unohtunut nimi.
Olen rakentanut identiteettiäni kirjoittamalla ennen verkon olemassaoloa. Tunnustan kirjoittaneeni metreittäin kova- ja vahakantisia päiväkirjoja ennen Internetiä. Suurin osa oli vain itseäni varten. Valtaosa teksteistä on asiakeskeistä havainnointia, mutta seassa on ”Dibs etsii itseään” kehityskertomusta. Aloitin verkkokirjoittamisen ensin ajatuksella, että kirjoitan esim. blogeja vain omiin tarpeisiini. ’Rationaalinen minä’ auttoi oivaltamaan, että blogeja ja sosiaalista media soveltuu etätyöhön ja projektien hallintaan. Kun lukijat astuivat kuvaan, huomasin muuttavani tyyliä varovaisemmaksi. Vähensin sekoa ja tajunnanvirtaa, mutta kaipaan takaisin vapaaseen ilmaisuun, jossa en yritä miellyttää lukijoita tai vähentää nolostumistani, jos juttu on pelkkää potaskaa. Toisaalta arvostan myös verkossa tapahtuvaa vuorovaikutusta. Olen kiitollinen netin tarjoamasta oppimisympäristöstä.
Greenfield lienee turhan synkkä, mutta kysymys on merkittävä. Vaikka identiteetti on avoin läpi elämän, perustalla on merkitystä. Se ympäristö, johon orientoituu, muokkaa kokemusta itsestä suhteessa muihin. @Suviko kuvasi tätä. Sukupolvien välisiä eroja on, mutta eroja näkyy myös sukupolvien sisällä. Digitaalisen kuilun lisäksi on tullut käyttöön ilmaus digitaalinen syrjäytyminen. Aika monitasoinen ilmiö.
Täällä on valmisteilla vaikuttamisen kurssi ja siksi verkkoläsnäolo ja identiteetti ovat ajatuksissani pinnalla, vielä yksi, liittyen @visualradio:n pohdintoihin.
Kun identiteettiä nykyään rakennetaan hyvinkin tietoisesti ja varsinkin julkista media-identiteettiä, niin "Dip etsii itseään" -tyyppinen seko tajunnanvirta ja vapaa ilmaisu antaa mainion lisävalaistuksen stailaajien, mediakonsulttien ja muiden ammattilaisten avulla luotuihin rakennelmiin. Vaikka meikki olisi kohdallaan ja pukeutuminen roolin ja tyylin mukaan, eikä vääränlaisia valokuviakaan lipsahtaisi nettiin, niin blogi voi valaista koko kuvan ihan uudelleen. Susanna Sievisen Prinsessan päiväkirjan huikea lukuelämys hyvänä esimerkkinä.
Jaiku on riittävän pieni yhteisö, jotta jaikulaiset olisivat "jaikulaisia". (Vrt. facebookilaiset eivät ole "facebookilaisia", koska jokseenkin kaikki ovat facebookissa.)
Ircissä yhteisöllisyys syntyy kanavien kautta. En näe, että sellaiset olisivat osa yhteisöä, jotka eivät kommunikoi mitenkään keskenään. Jos jossain #vasenkätistenuppopallo -kanavalla roikkuu väkeä, en näe, että olisin mitenkään samaa yhteisöä - yhtään sen enempää kuin matkapuhelimen omistajat olisivat yhtä yhteisöä.
Sama pätee tuolla aiemmin mainittuun iki.fi:hin. Minulle iki.fi on palvelu, joka pitää huolen, että voin pitää yhden ja saman emailin ikuisesta. En ole koskaan kommunikoinut eri tavalla iki.fi:n jäsenten kanssa kuin ei-iki.fi:n jäsenten kanssa.
Olin kerran haastateltavana eräässä tutkimuksessa, jonka perusolettama oli, että erään kauppaketjun kanta-asiakaskorttien omistajat muodostaisivat yhteisön. Ihmettelin kovasti, millä perusteella. Eikö yhteisössä pitäisi olla jonkinlaista kommunikaatiota jäsenten välillä?
@hlehto: Facebookilaiset ovat ryhmä sen ulkopuolelle tahallaan jättäytyneiden vinkkelistä. Me vs. ne eli sisäryhmä määritellään ulkoryhmän kautta. :)
Irkissä voi puhua kenelle tahansa, joka on samassa verkossa, mutta käytännössä yleensä tulee puhuttua vain samoilla kanavilla oleville. Mutta juttelen @dst:lle irkissä vaikka emme ole millään samalla kanavalla (nyt) ja joskus olen kans hihkaissut jotain @terolehdolle, jonka nikin tiesin kaverin sen mainittua.
Irkin verkoista: mä koen kuuluvani IrcNet-yhteisöön kyllä sillon, kun joku ehdottaa et "jee, perustetaan uus kanava freenodeen!" tai pitäisi muka liittyä jonkun peliporukan takia kanavalle Quake.net:ssä.
Iki.fi on yhteisöjuttu ollut mulle siksikin, että aiemmin toimi kaikilla tuttavilla nikki@iki.fi.
Facebookista. Menin sinne uteliaisuuttani. En pitänyt appseista, koska ne tekivät ympäristöstä liian automaattisen. Nyt FB tarjoaa minulle erilaisia ammatillisia kohderyhmiä. Se on eräänlainen pseudo-duunipaikka. Jaiku muistuttaa pientä kylää (Village) ja Facebook on globaalisempi. Näiden rinnalle ovat tulleet Ning ja Basecamp sovellukset, joissa samanmieliset kehittävät yhden asian liikkeitä (esim. projekteja). Twitter tarjoaa minulle ikkunan silikonilaaksoon ja Jaikussa on yhä kotimainen fiilinki. Mainitsen vielä Kauppalehden blogit, joissa puhutaan taloudesta ja sen vierestä. Identiteetti on yksi asia, mutta väistämättä olen eri alustoilla eri rooleissa ja sikäli nämä muuttuvat areenat varmaan vaikuttavat myös identiteetin muovautumiseen. Verkkoläsnäolo on tehnyt minusta joustavamman. Mikroblogit tarjoavat small talk alkeiden sulkeisia. MySpace olisi oivallinen koekenttä "Minä Itse" keimailulle, mutta en ole jaksanut alkua pidemmälle.
@visualradio, jännä kuulla että Facebook on sinulla suuntautunut ammatillisesti. Itse taas olen joutunut siellä miettimään siviili- ja työminän rajanvetoa kun käytän sitä lähinnä siviilielämään liittyvään huuteluun. Olen jopa miedosti loukkaantunut joidenkin löyhien työkontaktien ystäväpyynnöistä tyyliin että ettekö nyt urpot tajua että tämä on mun yksityiselämää :) Sittemmin olen käyttänyt pyynnöissä ja niiden hyväksymisessä lähtisinkö kaljalle -mittatikkua ja ohjannut muuntyyppiset kontaktit LinkedIniin, jonka sitten taas olen varannut puhtaasti työkäyttöön.
@totoroki, ammatillinen ovi aukeni sattumalta. Suhtautumiseni naamakirjaan oli ajoittain ambivalenttia, mutta sitten jokin naksahti ja ajauduin mukaan juttuihin, joissa ryhdyin tutkimaan, voiko FB ja sosiaalista mediaa hyödyntää liiketoiminnassa. Ei minulla muuten olisi yli 1 210 ystävää. Varmaa vastausta hyödyllisyydestä en osaa vielä antaa, mutta puolen vuoden kulutta olen viisaampi. Kohtaan ammatillisesti kiinnostavia ihmisiä, mutta saammeko mitään hyödyllistä aikaiseksi, on toinen juttu. Kuittaisin asian tällä hetkellä niin, että virtuaaliset organisaatiot ovat kontaktihintojen suhteen kustannustehokkaita, mutta pelkät relaatiot eivät vielä ole mitään bisnestä. Tästä teemasta hiukan blogissani Digital Villages. Ironisoin blogissani perusyritysten suhtautumista sossumediaan.
Alkuperäiseen kysymykseen: jonkin verran varmasti on, ainakin rajanvetoa työ- ja yksityisminän välillä tulee vedettyä paljon tietoisemmin kuin ennen. En osaa vieläkään suhtautua luontevasti siihen, jos mulle kommentoidaan naamatusten jostakin, mitä olen blogissani, Jaikussa tai Facebookissa sanonut. Sen lisäksi hämmästyn edelleen joka kerta, jos joku tunnistaa minut tosielämässä verkkoläsnäoloni takia. Olisin myös taipuvainen ajattelemaan, että verkkopersoonana olen paljon totisempi kuin tosielämässä, mikä toisaalta on ihan hyväkin asia. Huomaan välillä miettiväni sitä, kuinka paljon ihmiset ylipäätään arvelevat tuntevansa toisia "verkkoihmisiä" vain verkosta saadun käsityksen perusteella, ja pitääkö se loppupeleissä paikkaansa ollenkaan.
@marjut, olenko erilainen verkossa kuin livenä? Verkossa olen esillä ja suuna päänä moneen suuntaan. Live-minä viihtyy mielellään nurkkapöydässä. Olen sosiaalinen, mutta jing-jang löytyy myös nurja puoli, joka rakastaa epäsosiaalista vetäytymistä ja itsekseen oloa. Muistan, kun kaukainen tuttavat kommentoi jotain kirjoitustani Sotkamosta ja jouduin kyselemään, mitähän olin kirjoittanut. En vieläkään ole selvillä aiheesta. Mun live-tutut ja verkkotutut eroavat melko lailla toisistaan. On paljon sellaisia, jotka eivät tiedä verkkoläsnäolostani yhtään mitään. Minulla on tuttuja eri puolilla maailmaa, jotka eivät ole nähneet minua elävänä kertaakaan. Z hän elää! En tietenkään ole verkossakaan mikään Zombie ;)
Disclaimer: luen tätä puhelimella. Näkemykseni voi olla vajavainen. Asiaan: verkkomin..mikä se on? Se on kuin nick. Ei niitä käytetä enää. En mä kulje kadullakaan naamari päässä. Yksi ihminen, yksi identiteetti, yksi aika. Internet on kuin muukin maailma.
Mun mielestä näissä verkkoon liittyvissä identiteettikeskusteluissa sekoittuu helposti ns. virtuaali-identiteetti (mm. @annerongas: mediaidentiteetti) - jokin joka on pintaa, representoi ulkoisesti minää muille verkossa ja jota voi tietoisesti rakentaa - sekä itse identiteetti, joka rakentuu jatkuvasti ja joka voidaan nähdä prosessina ja jonka voidaan nähdä sijaitsevan yksilön sosiaalisessa verkostossa (mm. Stuart Hall).
Tähän ajatteluun perustuen verkkoläsnäolo vaikuttaa identiteettiin sekä valinnat virtuaali-identiteetin kanssa vaikuttavat myös yksilön identiteettiin. Joka tapauksessa näen, että yksilön on kuitenkin vaikea tiedostaa kaikkea omaan identiteettiinsä vaikuttavia ja sitä rakentavia asioita ja vaikutteita.
Pah. Tämä mobiili rajoittaa tuon kommentin mittaa...jatkoa: tokihan näyttäydymme eri valossa eri tilanteissa, mutta en oikein tajua työminä - internetminä asettelua. Miksi linkedin pitäisi erottaa muusta? Kyllä johtajakin voi olla jyvällä jutuista.
Vielä: tulevaisuuden johtaja onkin juuri se, joka ON jyvällä ja radikaalin transparentti. Eikö? Omalla nimellä, rohkeesti vaan. Tälläinen näkemys mulle on vuosien saatossa tullut. Sellaiseksi on siis näkemykseni kehittynyt (noin alkuper. kys. vastatakseni)
Nyt kun pääsin kunnon koneelle, pitänee vielä lisätä edellisiin hieman (sorry spämmäys). Ajatuskin tuntuu kulkevan tänään kilon purskeina...
Toki Nickeille on vielä käyttöä, mutta ihmiset niiden takana yleensä tunnetaan. Ircissäkin halutaan nähdä aina realname. Lisäisin vielä, että on eittämättä myös lukuisia tilanteita, joissa anonymiteetti on paikallaan, niin "oikeassa" maailmassa, kuin netissä. Salanimellä on kirjailtu maailman sivu ja se on ihan ok.
Fokukseni (vaikkakin hukassa oleva) tässä ajatuksessa oli enemmänkin blogi, web2.0, video, kuva yms kansalais -julkaisussa. Ns. kanssakäymiswebissä, tai sosialismiwebissä. Miksi siellä olevia juttuja pitäisi pitää erillään (lue: pidän linkedinnin työjutuissa ja muuten olen kuin ellun kana) :-) Jotenkin haluaisin nähdä tässä jotain muutosta.
Selventiköhän tämäkään nyt mitään...tämä on juuri asynkronisen kirjallisen keskustelun ongelma (minulla). Siksi teenkin puheohjelmia :-)
Keskustelussa viitattu rooleihin, joita ihmiset käyttävät tietoisemmin (eri roolien erottaminen ja roolien rajat).
Identiteetti on aika moniulotteinen. Voidaan ajatella, että se, mitä rakennetaan tietoisesti ja esitetään, on pintaa, mutta voidaan myös samalla ajatella, että se on silti kytköksissä identiteetin kaikkiin kerroksiin. Onko identiteetti nimensä kaltainen siis jokin, jonka avulla sama ihminen voidaan tunnistaa eri aikoina ja eri paikoissa. Voiko virtuaali-identiteetti elää irrallista elämää ja voidaanko puhua varsinaisesta identiteetistä. Mediatodellisuuden täyttäessä yhä suuremman osan ihmisten aikaa, tietoisesti luotujen virtuaalisten roolihahmojen ja reaalimaailman minän väliset ristiriidat tulivat joillekin ongelmaksi. Mm. Anu Mustonen Mediapsykologia-kirjassaan käy näitä aiheita.
Sinällään synteettisen maailman kokemukset ovat kokemuksina moniulotteisia ja voimakkaita. Kaikki kokemukset ovat aivojen näkökulmasta virtuaalisia. Sellaista kuin todellisuus an sich on ihmisen keinoin mahdoton tavoittaa...
Olen tavannut livenä jonkin verran (=kymmeniä, ei satoja) nettituttuja, jotka ovat usein verkossa muuten omana itsenään - mutta kutsuvat itseään nickillä.
Useita sellaisia, joihin olen tutustunut netissä, olen tavannut moniakin kertoja epämuodollisissa tilantessa ja aina heistä huokuu se sama (positiivinen) pohjavire, minkä olen havainnut jo verkossa. Eli mielestäni netissä heistä saa oikeanlaisen käsityksen ihmisinä, koska he eivät kuitenkaan vedä mitään täysin arkiminästä poikkeavaa erilaista roolia. Tietysti heidän persoonaansa liittyy sellaistakin mitä he eivät halua paljastaa netissä julkisesti, mutta ihan nappiin olen tähän asti lukenut niitä asioita rivien välistäkin. Monasti tulee nettituttujen kanssa myös sellaisia tilanteita, että kun jutut alkavat käydä liian henkilökohtaisiksi siirrytään yksityisempään kommunikointiin.
Minulla on useita nettituttuja, joiden kanssa ollaan viikottain yhteydessä nyt jo monien vuosien ajan. Reaalissa en ole niin aktiivinen hoitamaan ystävyyssuhteita. ;D
Vastaus alkup. kysymykseen: Eipä juuri sen enempää kuin muukaan elämä - so. identiteetti muuttuu hiljakseen koko ajan ja siihen vaikuttaa monia monia eri asioita. "Kuka olen" ei juurikaan riipu verkkoläsnäolostani. Verkossa identiteetti vain ilmenee eri tavalla kuin ei-verkossa, koska vuorovaikutus ja sosiaaliset yhteisötkin ovat erilaisia.
Minä voin sanoa, että netti on vaikuttanut identiteettiini.
Tai siis netistä löytämäni tieto ja siellä esiintyneet mielipiteet olivat aikoinaan tärkeitä, kun olin kriisissä ja pähkäilin muuttunutta elämäntilannetta. Olisin nyt erilainen lapseton ilman erityisesti amerikkalaisia childless- ja childfree -yhteisöjen sivustoja. Sieltä opin asennetta, joka auttoi suhtautumaan. Kyse tässä lienee siitä sosiaalisesta minästä. Löysin joukon, johon halusin kuulua. Mutta se vaikutti myös siihen, millaisena halusin nähdä ja lopulta näen itseni.
Anonyymiteettiys ja identiteetti? Minusta ihminen on mitä on, vaikka esiintyy nickillä. Joka paikassa nimen esittäminen ei tunnu hyvältä. Käytän nimimerkkiä, koska en halua, että nimeni googlaamalla kuka vain saa tietoja vaikka terveydentilastani. Kuitenkin jos menisin jonkin porukan kokoontumiseen, nimeni tulisi ilmi, mutta minäni olisi sama.
Ehkä virtuaaliminän ja IRL-minän erottamisen ongelma ja sitä kautta identiteettiäkin ravisteleva juttu on, jos todella on kehittänyt itselleen eri minän, esim. eri ikä tai sukupuoli.
@nieminensundell Et ole ainoa sivullisen tuntoja kokeva. Nettitaidot ovat olleet monesti hakusessa minullakin, mutta oppi karttuu nopeasti - ja kuvia voi käsitellä ;)
@Armi. Olen syksyllä menossa xhtml-kurssille :-) -Tuosta aiemmasta Jaiku on peili -heitostani. Ihmiset prosessoivat identiteettiään suhteessa muihin. Muiden reaktiot ovat peili. Kaikenlainen identiteettipalasten vaihto jaikussa kertoo minästä suhteessa muihin.
41 comments so far
Kirjaprojektiin liittyen sorsastelen
1 year, 6 months ago by Tuija
Pakottaa enemmän miettimään työ- ja vapaa-ajan minän yhteensovittamista.
1 year, 6 months ago by touqo
Nostaa ikä- ja habituskysymyksen ajoittain esiin. Samoin sen, ettei mulla ole minkäänlaisia nörttitaitoja, jotka taas mm täällä ovat monen tyypin ydintä. Eli Sivullinen olo ;-)
1 year, 6 months ago by nieminensundell
Verkossa kukaan ei näe minua eikä tiedä minusta mitään, ellen itse kerro ja jätä jälkiä. Näin ollen identiteettiä pitää luoda tietoisemmin kuin tosimaailmassa, jossa muut saavat minusta jonkun käsityksen, vaikken avaisikaan suutani. Erilaisia verkkoprofiileja varten pitää tiivistää kuvaus itsestään muutamaan lauseeseen, luoda oma identiteettitarina.
Eli vastaisin ehkä, että vaikkei identiteetti muuttuisikaan niin tietoisuus siitä muuttuu, kun se pitää pakottaa sanoiksi.
1 year, 6 months ago by priio
Esimerkki: tämän palvelun käyttäjät ovat "jaikulaisia". Mitä se käytännössä tarkoittaa? Hotmailin käyttäjät eivät ole hotmaililaisia mutta @iki.fi -osoitteelliset kenties saattavat kokea jotain hengenheimolaisuutta, eikö, vaiko? Entäs irkkaajat?
1 year, 6 months ago by Tuija
On vaikuttanut, pidän työroolin ja vapaa-aikaorientoituneen verkkominäni tiukasti erillään - vaikka kyseessä on saman persoonan eri puolet. Vähennän koko ajan identiteettitarinasta työn osuutta...
Jaikulaisuutta tunnen jossakin määrin. Se on sellaista aktiivista ulospäinsuuntautuneisuutta ja kommentointia.
1 year, 6 months ago by haloefekti
Onpas kinkkistä... Tavallaan tekisi mieli vasta alkuperäiseen kysymykseen: ei.
Haetko, @Tuija, jotain tiettyä pointtia?
1 year, 6 months ago by tommi
Ehkä selkiyttää vielä kysymystäsi, jos ottaa esiin identiteetin kaksi osaa: subjektiivisen (kuka olen) ja sosiaalisen (mihin kuulun), viimemmäiseen viittaa esim. tuo jaikulaisuus.
Vaikuttaa ja ei. Identiteetti on läpi elämän jatkuva prosessi ja siten kaikki ympäristöt, jossa peilaan itseäni suhteessa muihin, vaikuttavat. Sosiaalinen media antaa aiempaa yksisuuntaista nettiä enemmän vastakaikua ja palautetta ja hyvin paljon tsemppausta. Omassa lähiympäristössäni ei aina ymmärretä kaikkea, mistä innostun (hyväksytään, mutta ovat hepreaa), joten hengenheimolaisten löytyminen verkosta rohkaisee. Toisaalta olen niin jääräpäinen ihminen, että ilman palautettakin touhuaisin täsmälleen, mitä huvittaa sen ohella, että teen, mitä pitää. Jotenkin tuntuu, että tuohon subjektiiviseen puoleen vaikutus on miedompi. Mutta tietynlainen orientoituminen ja liittyminen verkkoryhmiin on selvä. Tosin aika väljä.
1 year, 6 months ago by annerongas
Kukas psykologi se olikaan, joka kirjoitti erilaisista minäkuvista? Millainen (oikeasti) olen, miten näen itseni, miten muut näkevät minut, miten uskon muiden näkevän minut, miten haluaisin muiden näkevän minut, etc. Voisi olla tässä ihan relevantti referenssi, noin kirjaprojektiasi @Tuija ajatellen.
1 year, 6 months ago by touqo
itse olen gradussani yrittänyt katsastaa (sosiaalisen) median vaikutusta identeettiin ja näkisin, että sillä on vaikutusta, mutta suoranaisia vaikutuksia on sitten vaikeampi listata.
1 year, 6 months ago by Jussi
@tommi kysyn avoimesti saadakseni lisäulottuvuutta ja vaihtoehtoisia näkökulmia omiini
1 year, 6 months ago by Tuija
Olen joskus pohtinut millainen ylipäänsä olisin, jos en olisi ollut teininä identiteetin muodostumisen kannalta olennaisia vuosia irkissä ja verkossa. Verkon kautta on löytynyt olennaisimmat kaveripiirit ja harrastukset (roolipelaajat, demoskene, kolmas jätetään nimeämättä tässä), jotka ovat myös toimineet isolta osin verkossa => iso vaikutus identiteetille.
Verkossa on helpompaa pompata valtavirrasta pois ja rakentaa identiteettinsä tai oma maailmankatsomuksensa enemmän eri suuntaan kuin niillä ihmisillä joihin muuten arkisin olisi kontaktia.
Iki.fi:n ja hotmailin kun mainitsit niin mulla on edelleen molemmat osoitteet käytössä. Kyllä se muinoin leimasi sut "hotmail-käyttäjäksi" ja siksi ihmiset hommas mielummin muista paikoista ilmaislaatikoitaan sen tajuttuaan. Mulla on mese-tunnus assosioitu hotmail-tunnariin ja siksi se on yhä elossa. Nykyisin gmail-mailitunnari ei ole sosiaalinen stigma, koska sieltä ei tule roskapostia eikä sen käyttäjäkuntaa ole leimattu täysin toivottomiksi peeloiksi.
Iki-tunnus on siitä vekkuli, että ne kaivetaan joskus nördeilykeskusteluissa mittatikuiksi eli kenellä on pienin jäsennumero. Mun 2067 on tonnin pienempi kuin it-alalla olevalla eksälläni ja se sitä selvästi raapi. Nykyiset menee 21k:ssa. Pienimmät luvut kaveripiirissä on alle 50. Jossain vaiheessa myös Galtsun kuvien juoksevalla numeroinnilla vertailtiin kuinka pitkään on ollut paikalla, mut ketään nykyisin enää nappaa. Irc-galleriassa käyttäjätiedot vaan sanoo "Rekisteröitynyt: Ei varmaa tietoa. (Ennen 4.11.2002)".
1 year, 6 months ago by Suviko
@jussi joko se on jossain luettavissa?
1 year, 6 months ago by Tuija
@annerongas , @suviko kiitos ensimmäisistä pohdinnoistanne
1 year, 6 months ago by Tuija
@tuija: valmistuu toivottavasti tässä alkusyksystä. Tällä hetkellä työskentelen muutosten parissa. @ubiq ja @pe3 toimivat ohjaajina.
1 year, 6 months ago by Jussi
@Tuija, nyt löysin sen psykologin: Higgins. Lainaus täältä: http://www.personalityresearch.org/cogsocial.html
"Higgins (1987) proposed that each person has multiple mental representations of the self, and that a discrepancy between any pair of these representations has emotional consequences. The three big categories of representations are actual, ideal, and ought self. The actual self is who one really is. The ideal self is who one would like to be. The ought self is who one feels it is one's duty to be.
The actual, ideal, and ought selves can be further divided according to whether they are held by oneself or by others. For example, there is an actual/own self, an ideal/own self, and an ideal/other self. An actual/own:ideal/own discrepancy (for example) results in dejection, whereas an actual/own:ideal/other discrepancy results in shame.
Higgins' (1987) theory is an elaborate way of subdividing personality. Higgins' division of personality into six components might be compared to Freud's division into three (id, ego, and superego).
Higgins, E. T. (1987). Self-discrepancy: A theory relating self and affect. Psychological Review, 94, 319-340."
En tiedä onko loppupeleissä yhtään relevanttia sulle, mutta kaivoin nyt koska jäi vaivaamaan unohtunut nimi.
1 year, 6 months ago by touqo
Olen rakentanut identiteettiäni kirjoittamalla ennen verkon olemassaoloa. Tunnustan kirjoittaneeni metreittäin kova- ja vahakantisia päiväkirjoja ennen Internetiä. Suurin osa oli vain itseäni varten. Valtaosa teksteistä on asiakeskeistä havainnointia, mutta seassa on ”Dibs etsii itseään” kehityskertomusta. Aloitin verkkokirjoittamisen ensin ajatuksella, että kirjoitan esim. blogeja vain omiin tarpeisiini. ’Rationaalinen minä’ auttoi oivaltamaan, että blogeja ja sosiaalista media soveltuu etätyöhön ja projektien hallintaan. Kun lukijat astuivat kuvaan, huomasin muuttavani tyyliä varovaisemmaksi. Vähensin sekoa ja tajunnanvirtaa, mutta kaipaan takaisin vapaaseen ilmaisuun, jossa en yritä miellyttää lukijoita tai vähentää nolostumistani, jos juttu on pelkkää potaskaa. Toisaalta arvostan myös verkossa tapahtuvaa vuorovaikutusta. Olen kiitollinen netin tarjoamasta oppimisympäristöstä.
1 year, 6 months ago by visualradio
iD: The Quest for Identity in the 21st Century by Susan Greenfield
Mielenkiintoinen pohdinnan kohde: muuttaako digi-isänmaa ja -äidinkieli (siis diginatiivius) kognitiivisia toimintoja, aivoja, identiteettikokemusta, persoonallisuutta.
Greenfield lienee turhan synkkä, mutta kysymys on merkittävä. Vaikka identiteetti on avoin läpi elämän, perustalla on merkitystä. Se ympäristö, johon orientoituu, muokkaa kokemusta itsestä suhteessa muihin. @Suviko kuvasi tätä. Sukupolvien välisiä eroja on, mutta eroja näkyy myös sukupolvien sisällä. Digitaalisen kuilun lisäksi on tullut käyttöön ilmaus digitaalinen syrjäytyminen. Aika monitasoinen ilmiö.
1 year, 6 months ago by annerongas
Täällä on valmisteilla vaikuttamisen kurssi ja siksi verkkoläsnäolo ja identiteetti ovat ajatuksissani pinnalla, vielä yksi, liittyen @visualradio:n pohdintoihin.
Kun identiteettiä nykyään rakennetaan hyvinkin tietoisesti ja varsinkin julkista media-identiteettiä, niin "Dip etsii itseään" -tyyppinen seko tajunnanvirta ja vapaa ilmaisu antaa mainion lisävalaistuksen stailaajien, mediakonsulttien ja muiden ammattilaisten avulla luotuihin rakennelmiin. Vaikka meikki olisi kohdallaan ja pukeutuminen roolin ja tyylin mukaan, eikä vääränlaisia valokuviakaan lipsahtaisi nettiin, niin blogi voi valaista koko kuvan ihan uudelleen. Susanna Sievisen Prinsessan päiväkirjan huikea lukuelämys hyvänä esimerkkinä.
1 year, 6 months ago by annerongas
Jaiku on riittävän pieni yhteisö, jotta jaikulaiset olisivat "jaikulaisia". (Vrt. facebookilaiset eivät ole "facebookilaisia", koska jokseenkin kaikki ovat facebookissa.)
Ircissä yhteisöllisyys syntyy kanavien kautta. En näe, että sellaiset olisivat osa yhteisöä, jotka eivät kommunikoi mitenkään keskenään. Jos jossain #vasenkätistenuppopallo -kanavalla roikkuu väkeä, en näe, että olisin mitenkään samaa yhteisöä - yhtään sen enempää kuin matkapuhelimen omistajat olisivat yhtä yhteisöä.
Sama pätee tuolla aiemmin mainittuun iki.fi:hin. Minulle iki.fi on palvelu, joka pitää huolen, että voin pitää yhden ja saman emailin ikuisesta. En ole koskaan kommunikoinut eri tavalla iki.fi:n jäsenten kanssa kuin ei-iki.fi:n jäsenten kanssa.
Olin kerran haastateltavana eräässä tutkimuksessa, jonka perusolettama oli, että erään kauppaketjun kanta-asiakaskorttien omistajat muodostaisivat yhteisön. Ihmettelin kovasti, millä perusteella. Eikö yhteisössä pitäisi olla jonkinlaista kommunikaatiota jäsenten välillä?
1 year, 6 months ago by hlehto
@hlehto: Facebookilaiset ovat ryhmä sen ulkopuolelle tahallaan jättäytyneiden vinkkelistä. Me vs. ne eli sisäryhmä määritellään ulkoryhmän kautta. :)
Irkissä voi puhua kenelle tahansa, joka on samassa verkossa, mutta käytännössä yleensä tulee puhuttua vain samoilla kanavilla oleville. Mutta juttelen @dst:lle irkissä vaikka emme ole millään samalla kanavalla (nyt) ja joskus olen kans hihkaissut jotain @terolehdolle, jonka nikin tiesin kaverin sen mainittua.
Irkin verkoista: mä koen kuuluvani IrcNet-yhteisöön kyllä sillon, kun joku ehdottaa et "jee, perustetaan uus kanava freenodeen!" tai pitäisi muka liittyä jonkun peliporukan takia kanavalle Quake.net:ssä.
Iki.fi on yhteisöjuttu ollut mulle siksikin, että aiemmin toimi kaikilla tuttavilla nikki@iki.fi.
1 year, 6 months ago by Suviko
Jaiku on peili.
1 year, 6 months ago by nieminensundell
Facebookista. Menin sinne uteliaisuuttani. En pitänyt appseista, koska ne tekivät ympäristöstä liian automaattisen. Nyt FB tarjoaa minulle erilaisia ammatillisia kohderyhmiä. Se on eräänlainen pseudo-duunipaikka. Jaiku muistuttaa pientä kylää (Village) ja Facebook on globaalisempi. Näiden rinnalle ovat tulleet Ning ja Basecamp sovellukset, joissa samanmieliset kehittävät yhden asian liikkeitä (esim. projekteja). Twitter tarjoaa minulle ikkunan silikonilaaksoon ja Jaikussa on yhä kotimainen fiilinki. Mainitsen vielä Kauppalehden blogit, joissa puhutaan taloudesta ja sen vierestä. Identiteetti on yksi asia, mutta väistämättä olen eri alustoilla eri rooleissa ja sikäli nämä muuttuvat areenat varmaan vaikuttavat myös identiteetin muovautumiseen. Verkkoläsnäolo on tehnyt minusta joustavamman. Mikroblogit tarjoavat small talk alkeiden sulkeisia. MySpace olisi oivallinen koekenttä "Minä Itse" keimailulle, mutta en ole jaksanut alkua pidemmälle.
1 year, 6 months ago by visualradio
@visualradio, jännä kuulla että Facebook on sinulla suuntautunut ammatillisesti. Itse taas olen joutunut siellä miettimään siviili- ja työminän rajanvetoa kun käytän sitä lähinnä siviilielämään liittyvään huuteluun. Olen jopa miedosti loukkaantunut joidenkin löyhien työkontaktien ystäväpyynnöistä tyyliin että ettekö nyt urpot tajua että tämä on mun yksityiselämää :) Sittemmin olen käyttänyt pyynnöissä ja niiden hyväksymisessä lähtisinkö kaljalle -mittatikkua ja ohjannut muuntyyppiset kontaktit LinkedIniin, jonka sitten taas olen varannut puhtaasti työkäyttöön.
1 year, 6 months ago by totoroki
Siis tässä on näköjään jokin tällainen palvelu per elämänalue -ajatus minulla. Niin varmaan monella muullakin.
1 year, 6 months ago by totoroki
@totoroki, ammatillinen ovi aukeni sattumalta. Suhtautumiseni naamakirjaan oli ajoittain ambivalenttia, mutta sitten jokin naksahti ja ajauduin mukaan juttuihin, joissa ryhdyin tutkimaan, voiko FB ja sosiaalista mediaa hyödyntää liiketoiminnassa. Ei minulla muuten olisi yli 1 210 ystävää. Varmaa vastausta hyödyllisyydestä en osaa vielä antaa, mutta puolen vuoden kulutta olen viisaampi. Kohtaan ammatillisesti kiinnostavia ihmisiä, mutta saammeko mitään hyödyllistä aikaiseksi, on toinen juttu. Kuittaisin asian tällä hetkellä niin, että virtuaaliset organisaatiot ovat kontaktihintojen suhteen kustannustehokkaita, mutta pelkät relaatiot eivät vielä ole mitään bisnestä. Tästä teemasta hiukan blogissani Digital Villages. Ironisoin blogissani perusyritysten suhtautumista sossumediaan.
1 year, 6 months ago by visualradio
Alkuperäiseen kysymykseen: jonkin verran varmasti on, ainakin rajanvetoa työ- ja yksityisminän välillä tulee vedettyä paljon tietoisemmin kuin ennen. En osaa vieläkään suhtautua luontevasti siihen, jos mulle kommentoidaan naamatusten jostakin, mitä olen blogissani, Jaikussa tai Facebookissa sanonut. Sen lisäksi hämmästyn edelleen joka kerta, jos joku tunnistaa minut tosielämässä verkkoläsnäoloni takia. Olisin myös taipuvainen ajattelemaan, että verkkopersoonana olen paljon totisempi kuin tosielämässä, mikä toisaalta on ihan hyväkin asia. Huomaan välillä miettiväni sitä, kuinka paljon ihmiset ylipäätään arvelevat tuntevansa toisia "verkkoihmisiä" vain verkosta saadun käsityksen perusteella, ja pitääkö se loppupeleissä paikkaansa ollenkaan.
1 year, 6 months ago by marjut
@marjut, olenko erilainen verkossa kuin livenä? Verkossa olen esillä ja suuna päänä moneen suuntaan. Live-minä viihtyy mielellään nurkkapöydässä. Olen sosiaalinen, mutta jing-jang löytyy myös nurja puoli, joka rakastaa epäsosiaalista vetäytymistä ja itsekseen oloa. Muistan, kun kaukainen tuttavat kommentoi jotain kirjoitustani Sotkamosta ja jouduin kyselemään, mitähän olin kirjoittanut. En vieläkään ole selvillä aiheesta. Mun live-tutut ja verkkotutut eroavat melko lailla toisistaan. On paljon sellaisia, jotka eivät tiedä verkkoläsnäolostani yhtään mitään. Minulla on tuttuja eri puolilla maailmaa, jotka eivät ole nähneet minua elävänä kertaakaan. Z hän elää! En tietenkään ole verkossakaan mikään Zombie ;)
1 year, 6 months ago by visualradio
Disclaimer: luen tätä puhelimella. Näkemykseni voi olla vajavainen. Asiaan: verkkomin..mikä se on? Se on kuin nick. Ei niitä käytetä enää. En mä kulje kadullakaan naamari päässä. Yksi ihminen, yksi identiteetti, yksi aika. Internet on kuin muukin maailma.
1 year, 6 months ago by hessuj
Mun mielestä näissä verkkoon liittyvissä identiteettikeskusteluissa sekoittuu helposti ns. virtuaali-identiteetti (mm. @annerongas: mediaidentiteetti) - jokin joka on pintaa, representoi ulkoisesti minää muille verkossa ja jota voi tietoisesti rakentaa - sekä itse identiteetti, joka rakentuu jatkuvasti ja joka voidaan nähdä prosessina ja jonka voidaan nähdä sijaitsevan yksilön sosiaalisessa verkostossa (mm. Stuart Hall).
Tähän ajatteluun perustuen verkkoläsnäolo vaikuttaa identiteettiin sekä valinnat virtuaali-identiteetin kanssa vaikuttavat myös yksilön identiteettiin. Joka tapauksessa näen, että yksilön on kuitenkin vaikea tiedostaa kaikkea omaan identiteettiinsä vaikuttavia ja sitä rakentavia asioita ja vaikutteita.
Onko tässä muuten mitään järkeä? :P
1 year, 6 months ago by Jussi
Pah. Tämä mobiili rajoittaa tuon kommentin mittaa...jatkoa: tokihan näyttäydymme eri valossa eri tilanteissa, mutta en oikein tajua työminä - internetminä asettelua. Miksi linkedin pitäisi erottaa muusta? Kyllä johtajakin voi olla jyvällä jutuista.
1 year, 6 months ago by hessuj
Vielä: tulevaisuuden johtaja onkin juuri se, joka ON jyvällä ja radikaalin transparentti. Eikö? Omalla nimellä, rohkeesti vaan. Tälläinen näkemys mulle on vuosien saatossa tullut. Sellaiseksi on siis näkemykseni kehittynyt (noin alkuper. kys. vastatakseni)
1 year, 6 months ago by hessuj
Nyt kun pääsin kunnon koneelle, pitänee vielä lisätä edellisiin hieman (sorry spämmäys). Ajatuskin tuntuu kulkevan tänään kilon purskeina...
Toki Nickeille on vielä käyttöä, mutta ihmiset niiden takana yleensä tunnetaan. Ircissäkin halutaan nähdä aina realname. Lisäisin vielä, että on eittämättä myös lukuisia tilanteita, joissa anonymiteetti on paikallaan, niin "oikeassa" maailmassa, kuin netissä. Salanimellä on kirjailtu maailman sivu ja se on ihan ok.
Fokukseni (vaikkakin hukassa oleva) tässä ajatuksessa oli enemmänkin blogi, web2.0, video, kuva yms kansalais -julkaisussa. Ns. kanssakäymiswebissä, tai sosialismiwebissä. Miksi siellä olevia juttuja pitäisi pitää erillään (lue: pidän linkedinnin työjutuissa ja muuten olen kuin ellun kana) :-) Jotenkin haluaisin nähdä tässä jotain muutosta.
Selventiköhän tämäkään nyt mitään...tämä on juuri asynkronisen kirjallisen keskustelun ongelma (minulla). Siksi teenkin puheohjelmia :-)
1 year, 6 months ago by hessuj
Keskustelussa viitattu rooleihin, joita ihmiset käyttävät tietoisemmin (eri roolien erottaminen ja roolien rajat).
Identiteetti on aika moniulotteinen. Voidaan ajatella, että se, mitä rakennetaan tietoisesti ja esitetään, on pintaa, mutta voidaan myös samalla ajatella, että se on silti kytköksissä identiteetin kaikkiin kerroksiin. Onko identiteetti nimensä kaltainen siis jokin, jonka avulla sama ihminen voidaan tunnistaa eri aikoina ja eri paikoissa. Voiko virtuaali-identiteetti elää irrallista elämää ja voidaanko puhua varsinaisesta identiteetistä. Mediatodellisuuden täyttäessä yhä suuremman osan ihmisten aikaa, tietoisesti luotujen virtuaalisten roolihahmojen ja reaalimaailman minän väliset ristiriidat tulivat joillekin ongelmaksi. Mm. Anu Mustonen Mediapsykologia-kirjassaan käy näitä aiheita.
Sinällään synteettisen maailman kokemukset ovat kokemuksina moniulotteisia ja voimakkaita. Kaikki kokemukset ovat aivojen näkökulmasta virtuaalisia. Sellaista kuin todellisuus an sich on ihmisen keinoin mahdoton tavoittaa...
1 year, 6 months ago by annerongas
@annerongas: nicely put. Näen asian melko samalla tavalla.
1 year, 6 months ago by Jussi
Olen tavannut livenä jonkin verran (=kymmeniä, ei satoja) nettituttuja, jotka ovat usein verkossa muuten omana itsenään - mutta kutsuvat itseään nickillä.
Useita sellaisia, joihin olen tutustunut netissä, olen tavannut moniakin kertoja epämuodollisissa tilantessa ja aina heistä huokuu se sama (positiivinen) pohjavire, minkä olen havainnut jo verkossa. Eli mielestäni netissä heistä saa oikeanlaisen käsityksen ihmisinä, koska he eivät kuitenkaan vedä mitään täysin arkiminästä poikkeavaa erilaista roolia. Tietysti heidän persoonaansa liittyy sellaistakin mitä he eivät halua paljastaa netissä julkisesti, mutta ihan nappiin olen tähän asti lukenut niitä asioita rivien välistäkin. Monasti tulee nettituttujen kanssa myös sellaisia tilanteita, että kun jutut alkavat käydä liian henkilökohtaisiksi siirrytään yksityisempään kommunikointiin.
Minulla on useita nettituttuja, joiden kanssa ollaan viikottain yhteydessä nyt jo monien vuosien ajan. Reaalissa en ole niin aktiivinen hoitamaan ystävyyssuhteita. ;D
1 year, 6 months ago by haloefekti
Tästä keskustelusta tuli mieleen tämä aiempi helmi, jossa myös käsiteltiin identiteettiä: http://jaiku.com/channel/some/presence/32165986
Vastaus alkup. kysymykseen: Eipä juuri sen enempää kuin muukaan elämä - so. identiteetti muuttuu hiljakseen koko ajan ja siihen vaikuttaa monia monia eri asioita. "Kuka olen" ei juurikaan riipu verkkoläsnäolostani. Verkossa identiteetti vain ilmenee eri tavalla kuin ei-verkossa, koska vuorovaikutus ja sosiaaliset yhteisötkin ovat erilaisia.
1 year, 6 months ago by hponka
Minä voin sanoa, että netti on vaikuttanut identiteettiini.
Tai siis netistä löytämäni tieto ja siellä esiintyneet mielipiteet olivat aikoinaan tärkeitä, kun olin kriisissä ja pähkäilin muuttunutta elämäntilannetta. Olisin nyt erilainen lapseton ilman erityisesti amerikkalaisia childless- ja childfree -yhteisöjen sivustoja. Sieltä opin asennetta, joka auttoi suhtautumaan. Kyse tässä lienee siitä sosiaalisesta minästä. Löysin joukon, johon halusin kuulua. Mutta se vaikutti myös siihen, millaisena halusin nähdä ja lopulta näen itseni.
Anonyymiteettiys ja identiteetti? Minusta ihminen on mitä on, vaikka esiintyy nickillä. Joka paikassa nimen esittäminen ei tunnu hyvältä. Käytän nimimerkkiä, koska en halua, että nimeni googlaamalla kuka vain saa tietoja vaikka terveydentilastani. Kuitenkin jos menisin jonkin porukan kokoontumiseen, nimeni tulisi ilmi, mutta minäni olisi sama.
Ehkä virtuaaliminän ja IRL-minän erottamisen ongelma ja sitä kautta identiteettiäkin ravisteleva juttu on, jos todella on kehittänyt itselleen eri minän, esim. eri ikä tai sukupuoli.
@nieminensundell Et ole ainoa sivullisen tuntoja kokeva. Nettitaidot ovat olleet monesti hakusessa minullakin, mutta oppi karttuu nopeasti - ja kuvia voi käsitellä ;)
1 year, 6 months ago by Armi
@Armi. Olen syksyllä menossa xhtml-kurssille :-) -Tuosta aiemmasta Jaiku on peili -heitostani. Ihmiset prosessoivat identiteettiään suhteessa muihin. Muiden reaktiot ovat peili. Kaikenlainen identiteettipalasten vaihto jaikussa kertoo minästä suhteessa muihin.
1 year, 6 months ago by nieminensundell
hmmh. työkaverit ja tuttavat kutsuvat mua irlissäkin nicknamella.
1 year, 6 months ago by samikki
@samikki a peesaten: kaveri vaihtoi etunimensäkin, koska muut kutsuivat häntä irc nickillä tosielämässäkin.
1 year, 6 months ago by hhedberg