K16 kysymys. Millaisia sukupolvien välisiä verkkoviestintä-väärinkäsityksiä olet henkilökohtaisesti kokenut työelämässä?
1 year, 1 month ago.
74 comments so far
Sorsastamassa pitkästä aikaa. Olen koostamassa pakettia sosiaalisesta mediasta tietotyöläisen arjessa ja ensteks alkuun kiinnostaisi kuulla kokemuksianne siitä, onko viestintätyylien välinen kuilu olemassa työelämässä, ja jos on niin miten se ilmenee. Mitään hapaankolossa kellään?
HUUTAMINEN täälläkin. Mikään ei sapeta mua niin. Asiasta valitettuani kyseiselle henkilölle väitti vielä, että kirjoitti sillä tavalla löytääkseen omat tekstinsä replyjen keskeltä. Ikäänkuin väkäset (>) ei sitä kertoisi... No huudot sisälsivät vielä tyytymättömyyttä meikäläisen toimintaan, mutta silti.
Sukupolvien välillä vaihtelee käsitykset eri välineiden muodollisesta pätevyydestä/käytöstä. Mitä saa eri välineissä viestiä ja mitä ei saa? Missä tilanteissa pitää käyttää tiettyä välinettä? Myöskin avoimuudessa on valtavia eroja, siis siinä mikä tieto saa mennä kenellekin tietyissä tilanteissa.
Esimerkkejä: joillekin sähköposti on virallinen ainoa oikea keino, jos haluaa osoittaa viestinsä pääosin yhdelle henkilölle, eikä esim. tekstichat (mese, skype jne.). Vastaava tilanne, kun jonkun mielestä virallinen mielipiteen ilmoituspaikka on paikallisen paperilehden mielipideosasto eikä blogi.
Tää nyt ei varmaankaan ole sukupolvi- vaan kulttuuriero, mutta siis on tyyppejä, jotka kirjoittavat kaikki asiansa word-dokumenttiin ja lähettävät se sitten liitetiedostona sen sijaan että kirjoittaisivat suoraan siihen sähköpostiohjelman viestikenttään.
@Qtea: Yliopistolla eräs professori mailasi opiskelijoiden sähköpostilistalle, että nyt on tiedossa valitut opiskelijat ja linkki mailissa blogipostaukseen, jossa ainoa asia oli linkki Word-tiedostoon ja siellä oli sit nimilista.
Wiki-pöytäkirjojen läpinäkyvyys pelottaa tiettyjä tahoja (no, sanottakoon nyt suoraan, että ylintä johtajaporrasta... Siis se että versionhallinnasta näkee, mitä kohtia on korjattu ja miten.
@tts no ihan varmaan! Tuo avoimuus ja yhteistyöhakuisuus organisaatiorajojen yli ja ohi ja hierarkiasta välittämättä jättäminen tuntuisivat olevan sukupolvia erottavia toimintatapaeroja - ja sukupolvi nyt uuden mediakulttuurin omaksumisella jaoteltuna, ei niinkään raa'asti iän mukaan
Kiitos kaikille! Vieläkö jollain tulee jotain muuta mieleen?
@teroheiskanen tuo on hyvin analysoitu - sitä jään pureskelemaan, että miten jotkut omaksuvat avoimen verkostomaisen viestintätyylin ja toiset sosialisoituvat perinteiseen vanhan koulun "eipä näitä asioita kaikille tarvitse huudella" - tyyliseen myhkäilyn? Koska se ei ole välttämättä iästä kiinni, rohkeneeko lähteä mukaan sosiaalisen median käyttäjäpiireihin.
@tuija: No itse asiassa sellainen "emerging" asia, joka näkyy yritysmaailmassa yleensäkin, mutta tulee vahvistumaan.
Yritykset näkevät oman verkkopresenssinsä "maantieteellisenä" (meidän sivut, meidän blogi, meidän...) alueena jonka yritys omistaa ja jota yritys hallitsee. Kuitenkin verkkopresenssin merkittävät osat ovat siirtymässä pois omalta tontilta ja muiden (hallitsemalle) tontille.
Tätä on vaikea selittää vielä jopa yrityksen markkinoinnille ja viestinnälle, jotka haluaisivat kontrolloida...
Hieman samaa problematiikkaa kuin PR-puolella, kun toimitusjohtaja haluaa "vaikuttaa" mediaan ja kertoa toimittajalle mitä pitää kirjoittaa...
Minulla on kekomuksia siitä, kuinka sähköpostia väärinkäytetään "vanhassa, jäykässä maailmassa" lähettämällä oma mielipide tai käsitys jollekulle, ja samalla suurelle määrälle cc:nä. Eskaloidaan ja homma paisuu. Toivottavasti se on katoamassa olevaa työviestintää. Ketterämmät viestikeinot (yhteiset keskustelupalstat tai suora vuorovaikutus, mese yms. tai jopa puhelimitse/nenäkkäin) jouhevoittaisivat tällaisissa tilanteissa yhteistyötä.
@Qtea, @Suviko: Huh. Vuonna 1997 olin itse töissä isossa kv-firmassa, jonka henkilöstöjohtaja saneli sähköpostinsa sihteerilleen, mutta tämä lienee jo (onneksi?) vanhaa historiaa.
@jsaarikko jes. Organisaation verkkoläsnäolo voi olla niin paljon muutakin kuin oma domain ja sen sisältöjen kiillottaminen
mitä lisäisitte listalle?
Oman yhteisön perustaminen (esim. sonera.fi/aivo, owela.vtt.fi, koti.kotikissa.fi)
Yritysblogit (@MariKoo kirjoittanut paljon aihepiiristä)
Valmiin yhteisön ostaminen (esim. Sanomien yksiköt ostaneet Igglon, Blogilistan ja Huuto.netin, Aller puolet Suomi24.fi:stä)
Toimivaan yhteisöön jalkautuminen (esim. 20 kunnan virtuaalinen nuorisotalo Habbossa, Postin kampanja IRC-Galleriassa)
Organisaatioissa työskentelevät henkilöt omalla nimellään työpaikkaansa peittelemättä sosiaalisissa verkostoissa (esim. @Brayrie, @Karde. @Kuivalainen etc etc etc ml. & monet tämän ketjun kommentoijat täällä Jaikussa
Olen tottunut sähköpostikulttuuriin, jossa vastatessa siteerataan vain olennaiset kohdat ja niiden alle kirjoitetaan vastaus. Vastaavasti kaveripiirissä #Top-posting">top-postaamista pidetään rumana lumipalloefektin takia, mutta työmaailmassa siihen on pakko tottua. Tämä ei ole sukupolvikysymys vaan käyttökulttuuriero.
@suviko: top-postaus on mielestäni duunissa jopa kannatettavaa, koska lätinän päätteeksi aikaansaadun ketjun voi suoraan siirtää kollegalle. Email-puolella närästää se, miten osa vanhemmasta polvesta ei yritä tehdä itseään ymmärretyksi.
Otsikkokentässä voi olla viestiä yksilöimätön sana ("www-sivut"), vastaanottajan nimi, tervehdys tai mitä tahansa. Välillä tulee viestejä, joissa on pelkkiä liitteitä ilman selitystä - ikäänkuin tieto materiaalin käyttämisestä siirtyisi telepaattisesti.
@mandri blasphemer! luulisi järkevällä threadaavalla mailiohjelmalla olevan simppeliä forwardata vaan oleelliset osat. top postaaminen hengen laiskuutta, sen sijaan että erikseen katsoo ja lainaa oleelliset osat ja vastaisi juuri niihin jotain järkevää tulee vaan suollettua jotain epämääräistä josta ei aina edes sxelviä mihin se nyt noli garkoitettu kommentiksi.
ja HTML maileista puhuminenkin jo saa verenpaineen nousemaan hälyttävästi...
netiketti ei todellakaan ole massoilla missään hallussa.
Muistuttaisin tässä yhteydessä myös näiden käytöstä B2B-toiminnassa. Yleensä ajatellaan/tunnistetaan B2C-yritystoimintaa, jolloin perspektiiviksi otetaan kuluttaja.
Verkkoympäristöjen suuri mahdollisuus on (myös) pienien erikoistuvien B2B-alojen yhteistyössä. Juha toi tätä ongelmaa esille blogini kommenteissa. Paperiprosesseihin erikoistuvalla mikrobiologilla ei taida näkyvyyden saaminen perinteisin keinoin olla kovin yksinkertaista...
@rambo: Olet tietysti oikeassa, mutta valitettavasti usein mennään helpoimman yleisesti käytetyn tavan mukaan.
Eräs vanhempi graafinen suunnittelija piirtää minulle paperille hahmotelman kaikesta, mitä nettiin pitäisi pistää. Se on ihan viehättävää ja homman läpikäyminen helpottaa työskentelyä. Jotkut eivät edes halua yrittää kommunikoida mailitse, vaan soittavat tai tulevat käymään - vaikka materiaalit saattavatkin tulla sähköpostitse. Taustalla on ilmeisesti ajatus siitä, että sähköisesti ei voi kommunikoida niin, että tulisi täysin ymmärretyksi.
Asiakkailta tulee jatkuvasti "meiän internet on väärin, voiksä korjaa" -tyylisiä avauksia. Osan voi kouluttaa lähettämään järkeviä virheraportteja tai työpyyntöjä, osa jatkaa aina samalla linjalla. Väitän, että tähän syyllistyy eritoten vanhempaan polveen kuuluva yritysjohto. Helposti viestit voi myös tulkita tylyiksi ja loukkaaviksi, vaikka se ei lähettäjän tarkoitus olisikaan.
(Jos tuonne väliin ilmestyi yllättäen meikäläisen kommentti, niin se johtui ilmeisesti Symbian-Jaikun tipahtamisesta linjoilta...)
Olin aikanaan aika vahva top-postauksen vastustaja, mutta se nyt vähän riippuu. Nykyään välillä ärsyttää kun vastataan vain oleelliset kohdat vastaten (lähinnä siksi, että ne oleelliset kohdat ovat jonkun vastaanottajan mielestä toiset kun omasta mielestäni - eli ts. stupid recipient error).
Sitten olen miettinyt sitä, että aika usein alleviivataan sitä, että nuoriso ei käytä sähköpostia, vaan viestittelevät facebookien, öö, messageilla. Sitten ei kuitenkaan ihmetellä, miten vanhempi väki ei käytä spostia, vaan viestittelevät luukku.com:n, öö, viesteillä. (okei okei, ei ihan sama asia, face ei ole ihan vielä täysimittainen spostiohjelma).
Tämä on ehkä sukupolviero pikemminkin virkaiän puolesta, mutta isommissa organisaatioissa ongelmana on helposti se, että pitkään talossa olevat kuvittelevat, että kaikki tuntee kaikki työntekijät etu-, -suku- ja lempinimiltä sekä osaavat vielä yhteystiedotkin ulkoa.
Sama tietenkin pätee verkon ulkopuoliseen viestintäänkin, mutta F2F moinen on helppo paikata kysyvällä katseelle kun taas sähköpostilla se on hankalaa ja hidasta.
Älä lähetä isoja liitteitä ilman varoitusta ja harkitse voisitko laittaa liitteen jonnekin toisen haettavaksi (selain, ftp) ja vain lähettää tiedon mistä tiedoston saa. Jos kyseessä on yksityistä tietoa, voi salasanalla suojata tiedoston tai sen hakemiston, jossa se sijaitsee. On kohteliasta ja lisäksi aikaa säästävää selvittää missä formaatissa vastaanottaja pystyy tiedostoja avaamaan.
Mä kyllä pidän pdf ja doc liitetiedostojen lähettelijöitä aika änkyröinä. Miksei voi kirjoittaa asiaansa viestiin? Ei muuten ole ikäkysymys, iältäni minä olen lähes 50 ja olen saanut noita kaikenikäisiltä, vanhoilta ja nuorilta.
niin ja toisinpäin. Vanha kunnon vitsi siitä, kun kaksi koodaria selvittää ongelmaa meilitse/mesellä - ja heidät erottaa vain yksi sermi. Jolloin toisella menee hermo, ja ilmoittaa että livetetään tää asia selväksi ;)
Omasta mielestäni kummallisin työelämä-atk-piirre ovat erilaiset määrittely-Powerpointit. Niitä on hirveän vaikea lukea, kun ne on ensisijaisesti usein tehty presiksiksi ja sitten vaan forwattu eteenpäin, että "tehkääs tollasta". Tääkin on kyllä kulttuuri- eikä sukupolviero.
Toinen (tulkitsin sukupolvieroksi) outo vastaantullut juttu oli sähköpostiin vastatessa omien vastaustensa erotteleminen kirjoittamalla ne "punaisella". Arvatkaapa näkyykö ko. teksti "punaisella" kaikkien vastaanottajien mailiohjelmissa...
Eri työmailla on eri tarpeet.
Minua ärsyttää, jos opiskelija lähettää esseen sähköpostitekstinä eikä doc- tai rtf-liitteenä. Joskus on pakko pyytää viestiversiota.
@Armi: Jos työ on pelkkää tekstiä, esim. yksittäinen kotitehtävän vastaus, miksi sellaista ei voi koskaan vain kirjoittaa mailiin tekstinä?
Kun pyydetään Word-tiedostona usein yliopistolla esseitä niin olen pohtinut pitäiskö palauttaa eka .docx (kummiskaan tarkastajalla ole Word 2007 tai uudempi), sit Macin Wordilla tallennettuna jne. jänninä vaihtoehtoina, jotka ovat speksin mukaisia. Koska ei ne mun muotoilut säily tarkastajan avaamaan versioon, jos yhtään mitään sisällysluettelo- ja viittausautomatiikkaa on käytetty. Sivunumeroistakaan ei kannata mennä vannomaan, että pelaavat.
Toki .rtf on vihjeellinen vaihtoehto tai voin pulauttaa .pdf:nä. Sit on sen näköistä kuin mitä tarkoitin.
@sponge: Eikä kolme pistettä saa tekstiä kuulostamaan poleemiselta tai pohdiskelevalta... Vaan siltä, että et saa sanottua ajatuksiasi loppuun tai kuin puhuisit ärsyttävän hitaasti... Toistuvina ne varsinkin antavat kirjoittajasta vähän simppelin kuvan...
Lisäsin tuohon @suviko:n kommenttiin, että erityisen rikollista raskaiden liitetiedostojen lähettäminen on listoille tai muuten vain kymmenille vastaanottajille. Liitetiedostoihin liittyy paljon väärinkäytön vaaraa - graafikkotyttöjemme suosikki on "painokelpoisen" kuvan lähettäminen "Wordina".
Suvaitsen itse Word-tiedostoja. Niissä yleensä pystytään tekemään riittävät muotoilut, ne saa yleesä auki samassa ajassa kuin mailin tekstin muutenkin ja Wordin käyttö sujuu niin copywritereiltä kuin satunnaisemmiltakin kirjoittajilta. Työ kannattaa tehdä sillä softalla, joka siihen parhaiten sopii. Toisaalta lähetän itse Word-tiedostoja lähinnä työryhmän sisällä eli sellaisille henkilöille, joiden tiedän kykenevän niitä vastaanottamaan.
Pikaviestinnästä nuorisolle tarttunut tapa jättää allekirjoitus pois viestistä. Jos lähettäjä on honeybird91@hotmail.com, menee välillä vaikeaksi. Parhaimmillaan viesti kiertää edelleenlähetyksen kautta, joka vielä kadottaa alkuperäisen sähköpostin tiedon (näitäkin nähty).
Kummallisin linjoja pitkin tullut palaute oli, kun erääseen Helsingin hallintolaitokseen lähetin vastauksen replynä ja sitten osa viestin saajista meni automaattisesti cc-kenttään. Kyseinen vastaanottaja koki sen arvoaan loukkaavana, että hän sai "vain kopion".
Erilaiset organisaatiot postittavat tilaisuutiedotteitaan printtikelpoisina pdf A4:na, 5Mt. Työpostia ei saa 40Mt suuremmaksi. Yleensä sama laitetaan vielä tilaisuuden lähetessä uudelleen.
Wps-tiedostojen kelvottomuus ei meinaa mennä jakeluun. Eräät eivät osaa tallentaa rtf:nä.
Viimeksi tänään näin tulostetun sähköpostin (ei työkaveri). Eksoottista.
Webmailin ja postinlukuohjelman eron tajuaminen on todella vaikeaa. Tuntuisi olevan sukupolviero viestien löytämisessä ja postiohjelman hakutoimintojen tms. viestien käsittelytekniikoiden käytössä.
Allekirjoituksissa näkee välillä kiinnostavia versioita. Se ärsyttää, jos työelämässä ihmiset eivät laita puhelinnumeroaan allekirjoitukseen, sitten sitä pitää kaivella ja etsiä urakalla.
@Armi kerro kerro, miksi pitäisi olla teksti liitteenä?
Olen pitänyt lukuisia verkkokokeita (myös lähiopiskelijoilla) ja otan paljon mielummin esseet sähköpostin tekstinä. En tulosta niitä, mutta jos haluaa, niin eihän tulostaessa ole eroa, kommentoidessa ei ole eroa. Sähköpostissa saa ihan saman asemoinnin yms. Eikä se Ctrl+A Ctrl+V vie kuin pari sekuntia, jos haluaa Wordissa tutkailla tekstiä.
Btw. teen tekstien kanssa tuntitolkulla töitä joka päivä, Wordiä en juuri käytä.
@Suviko tuosta yliopisto-doc-muistelusta tuli mieleen erään seminaarin työ, jossa nuolien suunnat vaihtelivat sen mukaan, millä ohjelmalla oli avattu. Ne osoittivat 180 astetta väärin päin.
Ehkä olen sitten dinosaurus, mutta käytän tekstien tekemiseen wordiä.
Haluan esseet (aineet) tarpeeksi isolla fontilla, riittävällä rivivälillä ja isoilla marginaaleilla, koska rauta-aikaiseen tapaan luen kynä kädessä ja teen korjaus- ym. merkintöjä paperille.
En mielelläni ryhdy Crtl-junailuun, koska harvoin riittää A+C+V, vaan sitten pitää järjestellä rivejä ja pahimmassa tapauksessa arvailla kappalejakoa. Joskus sitä täytyy tehdä, mutta yleensä word-tiedostot aukeaa sopivasti, ilman ylimääräistä hommaa.
Varmaan jos osaisin itse paremmin käyttää esim. s-postia, niin voisin hyödyntää sitä opiskelijoidenkin kanssa. Mutta kun kaiken on oppinut kokeile-ja-erehdy-mallilla, niin on aika tyytyväinen, että jokin edes toimii.
@Armi ymmärrän, en tarkoittanut dinosaurustella ja kivikautistella. Tuohan on just hyvä, että viestii itse, millä tavalla toivoo, että vastapuoli viestinsä lähettää.
Ja Wordin käyttäminen ei tähän kuulunut kai, oli vain nekkuli havainto huomata, miten vähän sitä nykyään käyttää. Esim. ITK'09-hakemuksen työstämisessä ei edes tullut puheeksi tehdä Wordina. Voi niitä aikoja, kun ryhmällä tehtiin Wordeja, versioita, ja kommentteja ja sitten yritettiin epätoivoisesti saada ne kommentit pois.
@annerongas: "Pikaviestinnästä nuorisolle tarttunut tapa jättää allekirjoitus pois viestistä."
Tämä on ihan hitonmoinen hankaluus puhelimen tekstiviesteissä. Yhtä sun toista henkilökohtaista tai kokousehdotusta tulee ilman allekirjoitusta, kun jengi arvelee minun tunnistavan heidät joko puhelinnumeron tai distinktiivisen diskurssinsa ansiosta. No en tunnista! Sittenpähän kaivan jostain tiedon numeron omistajasta.
OT: alkusyksystä moni osoitekirjassa oleva lakkasi tunnistumasta kun he soittavat/tekstaavat. Olisiko yhtiöiden välisissä verkoissa jokin metadata lakannut kulkemasta?
Sähköpostissa omien repliikkien "erottaminen" "punaisella"
Piittaamattomuus yhteisistä käytännöistä
Yhteisten työkalujen käyttämättä jättäminen: esim. sähköinen kalenteri
Monet yllä olevista menisivät luontevasti "Toisten ajan varastaminen" -otsikon alle.
Yllä esittämistänne kommenteista voi havaita senkin, että on useita tapoja tehdä asiat oikein, kunhan tiimi on yhdessä sopinut mikä sen viestintäkulttuurissa on tapa toimia.
Duunissa minua ärsyttää tavattomasti, kun alkujaan kahden välisen meilailun vastaanottajajoukko kasvaa kerta kerralta. Tämä ei varmaankaan liene sukupolvikysymys, paremminkin hierarkiataso. Näyttäisi nimittäin siltä, että mitä enemmän halutaan omaa asiaa vakuuttaa, sitä laajemmalle joukolle (pomo, pomon pomo, pomon pomon pomo jne.) yhä pitenevän viestiketjun sanoma on saatava välitettyä.
Tästä on jo monta vuotta, mutta mulle raivostuttiin kun aloitin eräästä organisaatiosta - jossa toimin - sivun Wikipediaan, kun en kuulemma kuulunut organisaation viestintähenkilöstöön. Tähän vielä yhdistyi @johannap:n mainitsema mun haukkumismailin cc:ääminen kaikenlaisille pomoille.
Ai niin, ja sitten se screenshottejen tai kuvien/grafiikan meilailu (esim. firman logo) Word tai PowerPoint dokumentin sisällä, josta niitä ei millään saa tulostuskelpoisena ulos.
Minua ärsyttää se, että sähköpostia lähetetään työasioissa ilman allekirjoitusta.
"T: Jaska"
Tuon Jaskan yhteystietojen hakemiseen menee sitten aikaa. Ja joskus se on pirun hankalaa, kun jotkut firmat eivät laita työntekijöidensä yhteystietoja esmes Fonectaan ym. saataville.
Sähköpostiviestinnässä ärsyttävät myös ne kahden ihmisen sähköpostichatit, joissa on mukana 10 vastaanottajaa CC:nä aivan turhaan. Sekin ärsyttää, että syyllistyn tähän usein itse.
Minua ärsyttää myös se, ettei suomen kieltä viitsitä opetella tai kielitaitoon ei luoteta, joten kaikkea varmistellaan hymiöiden käytöllä. En tiedä, miten nämä ihmiset tulevat toimeen niiden kanssa, jotka eivät hymiöitä käytä.
Niin ja keksin vielä yhden, johon törmään jatkuvasti.
Mitä pienempi ja kusisempi pikkunarikka on kyseessä, sitä todennäköisemmin lehdistötiedottet ym. tekstimateriaalit tulevat liitteenä, yleensä PDF:nä tai Wordina. En avaa näitä, joten en varma asian tärkeydestä.
En tajua, miksi sen firman WordArtilla tehdyn logon takia pitää rasittaa ihmisiä ja verkkoja turhilla liitetiedostoilla.
Uskomatonta on se, että edes kaikki pr-firmat ja tiedottajat eivät tajua tämän tyhmyyttä. Tekisi mieli sanoa niille rumasti, mutta ei kai saa.
Niin, tuohon edelliseen viitaten: Monesti kirjoitettu viesti, jota ei ole mietitty sen enempää vaan on ikäänkuin "dokumentoitu ajatus", aiheuttaa närkästymistä ja jopa suuttumista kun viestintätyylin tasot eivät kohtaa.
Tiedän lukuisia isoja sisäisiä dilemmoja joiden takana on huolimattomasti muotoiltu viesti, jonka lukija ottaa liian kirjaimellisesti, koska se on kirjoitettu (ainostaan).
Itselle tulee mieleen ainakin meilit jossa pyydetään lisäämään joku juttu tai korjaamaan typo wikisivuilta. Idea ei kyllä tunnu aina menevän jakeluun nuoremmaltakaan polvelta - wikisivun koetaan olevan helposti jonkun henkilön "omistama". Myös: Vanhempi polvi katsoo helposti kieroon vapaata jutustelua ja "kahvipöytäläppää" sisäisellä avoimella irc (tms) kanavalla. Ennen kuin konsepti oli jo useammalla rautalangalla kerrottu on tullut useita soittoja ja meilejä että mitäs tämä on..
Itselläni ainakin nämä dokumentoidut ajatukset on kirjoitettuna jäsennellympiä, kuin puheessa (ja varsinkin puhelimessa). Tosin puhuttuna kasvokkain katoaa tuo kirjaimellisuus ja jos saan lennossa aikaa jäsentää sanottavaani, niin lopputulos on parempi, kuin se dokumentoiva sähköposti.
"Hupispämmäyksen" voisi lisätä vielä. En tarkoita satunnaista hauskan jutun/linkin lähettämistä, mutta semmoinen jatkuva spämmäys työsähköpostiin vie huomion ja aikaa liian helposti. Tämä varsinkin silloin, kun lähettäjällä voisi olettaa olevan ihan työasiaakin.
Spämmätäkin saa, mutta ne vois ainakin tägätä jotenkin, että ne voi filtteröidä automaattisesti omaan kansioonsa. Tästä on puhuttukin, mutta sille tasolle se on jäänyt.
@thin toisaalta voitaisiin myös ajattela tyylin vaihtamista vain sellaiseksi täysin tajunnanvirtaan perustuvaksi että olis vaan sanoja peräkkäin ilman välimerkkejä taijopaniinettänevaankirjoitettaisiinyhteenetteitarviisenenempäämiettiä
ROTHLOL
Ei mutta oikeasti.Todettaakoon, etten närkästynyt @suviko:n kommentista, siinä on kyllä perääkin.
@jsaarikko: välilyönnit on niitä tärkeimpiä välimerkkejä ja muitakin sopii suosia. Isot kirjaimetkin on niin helppoja tuottaa, että sähköposteissa niitä oikein odottaa.
@Suviko:n kommentissa on tosiaan perääkin. Itse tykkään käyttää niitä pisteitä hengähdystaukoina niissä kohdin missä itse pysähdyn hetkeksi hengähtämään.
Vinkki simppeleille: käyttäkää vaan kahta pistettä, niin näytätte juuri niin filosofisilta kuin haluattekin..
Itse törmään jatkuvasti siihen, että viesti lähetetään "väärään" sposti-osoitteeseen. En esimerkiksi halua yliopiston viestejä firman osoitteeseen tai firman posteja gmailiin.
Joskus toinen osapuoli on välittänyt sellaisenaan eteenpäin kahdenvälistä viestintää, josta on puuttunut osa oleellisesta asiasta. Kenties asiaa on puitu puhelimessa tai viesti on muotoiltu tavalla, joka ei ole ulkopuolisille ymmärrettävä.
Äärimmäinen esimerkki: totesimme pyytämättä ja yllätyksenä tulleen materiaalin sopimattomaksi, mistä sen lähettänyt kolmas osapuoli sai välikäsien kautta melko suorapuheisen version. Pian saimme saman "rikkinäisen puhelimen" kautta takaisin salaliittoteorioita työnantajani agendasta ja kytköksistä.
Tämä on nyt ehkä enemmänkin henkilökohtaista musta tuntuu -juttua, mutta meillä pomo tykkää suunnattomasti asioiden hoitamisesta puhelimitse, kun taas minä ja monet muut kollegat hoitaisimme asiat mieluummin sähköpostitse kun siinä jää järkevämpi dokumentaatio asiasta. Pomo myös tykkää tulostaa sähköposteja ja forwardoida meille posteja, joissa olemme olleet jo valmiiksi cc:nä. Ja parhaassa tapauksessa vielä huudahtaa naapurihuoneesta tehneensä niin. Aivan äärimmäisen kätevää.
@jams: jep, cc-kentän katsominen tuntuu olevan nimenomaan sukupolvisidonnainen piirre. Pahimmillaan tuloksena on viestien sekasotku, jossa varmistellaan, kuka on saanut minkäkin uudelleenvälitetyn viestin - vaikka jokainen sai sen jo ekalla kerralla.
Tän keskustelun ...-keskustelu sai mut tuumailemaan sellaista tuumailuun orientoitunutta Jaikun kaltaista foorumia. Vielä kun ois dot-toplevel domaineja, niin palvelun brändikin ois upea dot.dot ...
Tuli vielä mieleen aika ajoin minua haittaava juttu, joka tuskin vaivaa monia.
Saan postia suomi2-opiskelijoilta ja erityisesti .ru-päätteiset viestit on (jos ne edes tulee läpi) joskus aika vekkuleita, kun kyrilliset kirjaimet on kääntyneet matkan varrella ihme merkeiksi. Suomen opettajan elämää.
Sain eilen nuoren kirjoittaman sähköpostin, jossa ei ollut yhtään isoa kirjainta. Ääk.
74 comments so far
Sorsastamassa pitkästä aikaa. Olen koostamassa pakettia sosiaalisesta mediasta tietotyöläisen arjessa ja ensteks alkuun kiinnostaisi kuulla kokemuksianne siitä, onko viestintätyylien välinen kuilu olemassa työelämässä, ja jos on niin miten se ilmenee. Mitään hapaankolossa kellään?
1 year, 1 month ago by Tuija
nopeasti mieleen tulevia: tj, jonka sihteeri tulostaa sähköpostit ja palaverin jälkeen siht. Vastaa niihin.
1 year, 1 month ago by jsaarikko
Verkossa kirjoittamisen tyylien ymmärtämättömyys. HUUTAMINEN, liian suora (loukkaava) tyyli (vrt. puheviestintä), muotoilussa kirjetyyli vs. P
1 year, 1 month ago by jsaarikko
...uhetyyli.
1 year, 1 month ago by jsaarikko
Sähköpostin merkityksen väheneminen nuoremmalla sukupolvella. Nopeampi (synkroninen) viestintä hoidetaan mesellä tms. ja hitaampi (asynkroninen) blogipostauksilla, wikidokumenttia viilaten, tms.
1 year, 1 month ago by touqo
HUUTAMINEN täälläkin. Mikään ei sapeta mua niin. Asiasta valitettuani kyseiselle henkilölle väitti vielä, että kirjoitti sillä tavalla löytääkseen omat tekstinsä replyjen keskeltä. Ikäänkuin väkäset (>) ei sitä kertoisi... No huudot sisälsivät vielä tyytymättömyyttä meikäläisen toimintaan, mutta silti.
1 year, 1 month ago by thin
Sukupolvien välillä vaihtelee käsitykset eri välineiden muodollisesta pätevyydestä/käytöstä. Mitä saa eri välineissä viestiä ja mitä ei saa? Missä tilanteissa pitää käyttää tiettyä välinettä? Myöskin avoimuudessa on valtavia eroja, siis siinä mikä tieto saa mennä kenellekin tietyissä tilanteissa. Esimerkkejä: joillekin sähköposti on virallinen ainoa oikea keino, jos haluaa osoittaa viestinsä pääosin yhdelle henkilölle, eikä esim. tekstichat (mese, skype jne.). Vastaava tilanne, kun jonkun mielestä virallinen mielipiteen ilmoituspaikka on paikallisen paperilehden mielipideosasto eikä blogi.
1 year, 1 month ago by teroheiskanen
Olen @teroheiskasen linjoilla. Tuollaista havaitsen jatkuvasti.
1 year, 1 month ago by nieminensundell
Tää nyt ei varmaankaan ole sukupolvi- vaan kulttuuriero, mutta siis on tyyppejä, jotka kirjoittavat kaikki asiansa word-dokumenttiin ja lähettävät se sitten liitetiedostona sen sijaan että kirjoittaisivat suoraan siihen sähköpostiohjelman viestikenttään.
1 year, 1 month ago by Qtea
@Qtea: Yliopistolla eräs professori mailasi opiskelijoiden sähköpostilistalle, että nyt on tiedossa valitut opiskelijat ja linkki mailissa blogipostaukseen, jossa ainoa asia oli linkki Word-tiedostoon ja siellä oli sit nimilista.
1 year, 1 month ago by Suviko
Wiki-pöytäkirjojen läpinäkyvyys pelottaa tiettyjä tahoja (no, sanottakoon nyt suoraan, että ylintä johtajaporrasta... Siis se että versionhallinnasta näkee, mitä kohtia on korjattu ja miten.
1 year, 1 month ago by tts
@jsaarikko @thin @touqo kiitos noista - eli jopa siis ihan perusasiat verkkoviestinnästä joillakin hukassa
@Qtea, @Suviko huhhei
@tts no ihan varmaan! Tuo avoimuus ja yhteistyöhakuisuus organisaatiorajojen yli ja ohi ja hierarkiasta välittämättä jättäminen tuntuisivat olevan sukupolvia erottavia toimintatapaeroja - ja sukupolvi nyt uuden mediakulttuurin omaksumisella jaoteltuna, ei niinkään raa'asti iän mukaan
Kiitos kaikille! Vieläkö jollain tulee jotain muuta mieleen?
1 year, 1 month ago by Tuija
@teroheiskanen tuo on hyvin analysoitu - sitä jään pureskelemaan, että miten jotkut omaksuvat avoimen verkostomaisen viestintätyylin ja toiset sosialisoituvat perinteiseen vanhan koulun "eipä näitä asioita kaikille tarvitse huudella" - tyyliseen myhkäilyn? Koska se ei ole välttämättä iästä kiinni, rohkeneeko lähteä mukaan sosiaalisen median käyttäjäpiireihin.
1 year, 1 month ago by Tuija
@tuija: No itse asiassa sellainen "emerging" asia, joka näkyy yritysmaailmassa yleensäkin, mutta tulee vahvistumaan.
Yritykset näkevät oman verkkopresenssinsä "maantieteellisenä" (meidän sivut, meidän blogi, meidän...) alueena jonka yritys omistaa ja jota yritys hallitsee. Kuitenkin verkkopresenssin merkittävät osat ovat siirtymässä pois omalta tontilta ja muiden (hallitsemalle) tontille.
Tätä on vaikea selittää vielä jopa yrityksen markkinoinnille ja viestinnälle, jotka haluaisivat kontrolloida...
Hieman samaa problematiikkaa kuin PR-puolella, kun toimitusjohtaja haluaa "vaikuttaa" mediaan ja kertoa toimittajalle mitä pitää kirjoittaa...
1 year, 1 month ago by jsaarikko
Minulla on kekomuksia siitä, kuinka sähköpostia väärinkäytetään "vanhassa, jäykässä maailmassa" lähettämällä oma mielipide tai käsitys jollekulle, ja samalla suurelle määrälle cc:nä. Eskaloidaan ja homma paisuu. Toivottavasti se on katoamassa olevaa työviestintää. Ketterämmät viestikeinot (yhteiset keskustelupalstat tai suora vuorovaikutus, mese yms. tai jopa puhelimitse/nenäkkäin) jouhevoittaisivat tällaisissa tilanteissa yhteistyötä.
1 year, 1 month ago by johannap
@Qtea, @Suviko: Huh. Vuonna 1997 olin itse töissä isossa kv-firmassa, jonka henkilöstöjohtaja saneli sähköpostinsa sihteerilleen, mutta tämä lienee jo (onneksi?) vanhaa historiaa.
1 year, 1 month ago by johannap
@jsaarikko jes. Organisaation verkkoläsnäolo voi olla niin paljon muutakin kuin oma domain ja sen sisältöjen kiillottaminen
mitä lisäisitte listalle?
Oman yhteisön perustaminen (esim. sonera.fi/aivo, owela.vtt.fi, koti.kotikissa.fi)
Yritysblogit (@MariKoo kirjoittanut paljon aihepiiristä)
Valmiin yhteisön ostaminen (esim. Sanomien yksiköt ostaneet Igglon, Blogilistan ja Huuto.netin, Aller puolet Suomi24.fi:stä)
Toimivaan yhteisöön jalkautuminen (esim. 20 kunnan virtuaalinen nuorisotalo Habbossa, Postin kampanja IRC-Galleriassa)
Organisaatioissa työskentelevät henkilöt omalla nimellään työpaikkaansa peittelemättä sosiaalisissa verkostoissa (esim. @Brayrie, @Karde. @Kuivalainen etc etc etc ml. & monet tämän ketjun kommentoijat täällä Jaikussa
1 year, 1 month ago by Tuija
Olen tottunut sähköpostikulttuuriin, jossa vastatessa siteerataan vain olennaiset kohdat ja niiden alle kirjoitetaan vastaus. Vastaavasti kaveripiirissä #Top-posting">top-postaamista pidetään rumana lumipalloefektin takia, mutta työmaailmassa siihen on pakko tottua. Tämä ei ole sukupolvikysymys vaan käyttökulttuuriero.
1 year, 1 month ago by Suviko
@suviko: top-postaus on mielestäni duunissa jopa kannatettavaa, koska lätinän päätteeksi aikaansaadun ketjun voi suoraan siirtää kollegalle. Email-puolella närästää se, miten osa vanhemmasta polvesta ei yritä tehdä itseään ymmärretyksi.
1 year, 1 month ago by mandrl
Otsikkokentässä voi olla viestiä yksilöimätön sana ("www-sivut"), vastaanottajan nimi, tervehdys tai mitä tahansa. Välillä tulee viestejä, joissa on pelkkiä liitteitä ilman selitystä - ikäänkuin tieto materiaalin käyttämisestä siirtyisi telepaattisesti.
1 year, 1 month ago by mandrl
@mandrl: Jep.
1 year, 1 month ago by Suviko
@mandri blasphemer! luulisi järkevällä threadaavalla mailiohjelmalla olevan simppeliä forwardata vaan oleelliset osat. top postaaminen hengen laiskuutta, sen sijaan että erikseen katsoo ja lainaa oleelliset osat ja vastaisi juuri niihin jotain järkevää tulee vaan suollettua jotain epämääräistä josta ei aina edes sxelviä mihin se nyt noli garkoitettu kommentiksi.
ja HTML maileista puhuminenkin jo saa verenpaineen nousemaan hälyttävästi...
netiketti ei todellakaan ole massoilla missään hallussa.
1 year, 1 month ago by rambo
hmm, tämä n810n näppis on ehkä sittenkin pieni nakkisormilleni.
1 year, 1 month ago by rambo
@tuija: Tämähän alkaa menemään jo työn puolelle... ;-)
Listalle lisää: - toimialayhteisöt henkilöille (esim. LinkedInissä http://www.linkedin.com/groups?gid=106516) - Sisällön tarjoaminen/jakaminen erilaisina mediakanavina
Muistuttaisin tässä yhteydessä myös näiden käytöstä B2B-toiminnassa. Yleensä ajatellaan/tunnistetaan B2C-yritystoimintaa, jolloin perspektiiviksi otetaan kuluttaja.
Verkkoympäristöjen suuri mahdollisuus on (myös) pienien erikoistuvien B2B-alojen yhteistyössä. Juha toi tätä ongelmaa esille blogini kommenteissa. Paperiprosesseihin erikoistuvalla mikrobiologilla ei taida näkyvyyden saaminen perinteisin keinoin olla kovin yksinkertaista...
http://janne.blogit.kauppalehti.fi/2008/09/25/internet-yrityskaytossa/
Noniin tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon...
1 year, 1 month ago by jsaarikko
@rambo: Olet tietysti oikeassa, mutta valitettavasti usein mennään helpoimman yleisesti käytetyn tavan mukaan.
Eräs vanhempi graafinen suunnittelija piirtää minulle paperille hahmotelman kaikesta, mitä nettiin pitäisi pistää. Se on ihan viehättävää ja homman läpikäyminen helpottaa työskentelyä. Jotkut eivät edes halua yrittää kommunikoida mailitse, vaan soittavat tai tulevat käymään - vaikka materiaalit saattavatkin tulla sähköpostitse. Taustalla on ilmeisesti ajatus siitä, että sähköisesti ei voi kommunikoida niin, että tulisi täysin ymmärretyksi.
Asiakkailta tulee jatkuvasti "meiän internet on väärin, voiksä korjaa" -tyylisiä avauksia. Osan voi kouluttaa lähettämään järkeviä virheraportteja tai työpyyntöjä, osa jatkaa aina samalla linjalla. Väitän, että tähän syyllistyy eritoten vanhempaan polveen kuuluva yritysjohto. Helposti viestit voi myös tulkita tylyiksi ja loukkaaviksi, vaikka se ei lähettäjän tarkoitus olisikaan.
(Jos tuonne väliin ilmestyi yllättäen meikäläisen kommentti, niin se johtui ilmeisesti Symbian-Jaikun tipahtamisesta linjoilta...)
1 year, 1 month ago by mandrl
Olin aikanaan aika vahva top-postauksen vastustaja, mutta se nyt vähän riippuu. Nykyään välillä ärsyttää kun vastataan vain oleelliset kohdat vastaten (lähinnä siksi, että ne oleelliset kohdat ovat jonkun vastaanottajan mielestä toiset kun omasta mielestäni - eli ts. stupid recipient error).
Sitten olen miettinyt sitä, että aika usein alleviivataan sitä, että nuoriso ei käytä sähköpostia, vaan viestittelevät facebookien, öö, messageilla. Sitten ei kuitenkaan ihmetellä, miten vanhempi väki ei käytä spostia, vaan viestittelevät luukku.com:n, öö, viesteillä. (okei okei, ei ihan sama asia, face ei ole ihan vielä täysimittainen spostiohjelma).
1 year, 1 month ago by eholmila
Kiitos tähänastisesta kiinnostavasta ketjusta. Erityismaininta "tämähän-käy-jo-työstä - @jsaarikko :lle.
Tiivistin yllä olevaa näin:
Väline ja tyyli
Paras väline kulloiseenkin tarpeeseen
Viestin tyylilaji
Viestinnän avoimuus - Rajattu jakelu vs. avoin pääsy organisaation sisällä
Viestinnän hierarkisuus - Kuka saa tuottaa/muokata virallisia dokumentteja?
Vanhan koulun viestijöille: Jos et kerralla usko omaksuvasi eri välineiden käytön tyylejä, aloita näistä nyrkkisäännöistä:
Älä - Kirjoita viestiäsi word-dokumenttiin - HUUDA missään välineessä - Tulosta sähköpostiviestejäsi
12 months ago by Tuija
(punastuu) ;)
12 months ago by jsaarikko
olen saanut posteja joissa koko asia on sähköpostin otsikossa.. itse viestikenttä on tyhjä..
12 months ago by porni
Tämä on ehkä sukupolviero pikemminkin virkaiän puolesta, mutta isommissa organisaatioissa ongelmana on helposti se, että pitkään talossa olevat kuvittelevat, että kaikki tuntee kaikki työntekijät etu-, -suku- ja lempinimiltä sekä osaavat vielä yhteystiedotkin ulkoa.
Sama tietenkin pätee verkon ulkopuoliseen viestintäänkin, mutta F2F moinen on helppo paikata kysyvällä katseelle kun taas sähköpostilla se on hankalaa ja hidasta.
12 months ago by erkka
Jengi spämmää kaks viikkoa vanhoilla "kuumilla" uutisilla - ja toki tuon fonttikoon myös allekirjoitan.
firman sisäinen meilinvaihto siitä kun yksi ihminen ei käytä sähköistä kalenteria. Siihen menee noin 5-15 meiliä ja aikaa sen mukaan :)
12 months ago by Tiina
Älä lähetä isoja liitteitä ilman varoitusta ja harkitse voisitko laittaa liitteen jonnekin toisen haettavaksi (selain, ftp) ja vain lähettää tiedon mistä tiedoston saa. Jos kyseessä on yksityistä tietoa, voi salasanalla suojata tiedoston tai sen hakemiston, jossa se sijaitsee. On kohteliasta ja lisäksi aikaa säästävää selvittää missä formaatissa vastaanottaja pystyy tiedostoja avaamaan.
12 months ago by Suviko
Mä kyllä pidän pdf ja doc liitetiedostojen lähettelijöitä aika änkyröinä. Miksei voi kirjoittaa asiaansa viestiin? Ei muuten ole ikäkysymys, iältäni minä olen lähes 50 ja olen saanut noita kaikenikäisiltä, vanhoilta ja nuorilta.
12 months ago by haloefekti
niin ja toisinpäin. Vanha kunnon vitsi siitä, kun kaksi koodaria selvittää ongelmaa meilitse/mesellä - ja heidät erottaa vain yksi sermi. Jolloin toisella menee hermo, ja ilmoittaa että livetetään tää asia selväksi ;)
12 months ago by Tiina
@Tiina, livetetään on niin ihq käsite!
12 months ago by Qtea
Omasta mielestäni kummallisin työelämä-atk-piirre ovat erilaiset määrittely-Powerpointit. Niitä on hirveän vaikea lukea, kun ne on ensisijaisesti usein tehty presiksiksi ja sitten vaan forwattu eteenpäin, että "tehkääs tollasta". Tääkin on kyllä kulttuuri- eikä sukupolviero.
Toinen (tulkitsin sukupolvieroksi) outo vastaantullut juttu oli sähköpostiin vastatessa omien vastaustensa erotteleminen kirjoittamalla ne "punaisella". Arvatkaapa näkyykö ko. teksti "punaisella" kaikkien vastaanottajien mailiohjelmissa...
12 months ago by Semilia
@semilia: HTML-maileja? Niitä on ihqua yrittää lukea esim. pinellä. Kännykkämailin kans myös ei niin kätevää.
12 months ago by Suviko
Eri työmailla on eri tarpeet. Minua ärsyttää, jos opiskelija lähettää esseen sähköpostitekstinä eikä doc- tai rtf-liitteenä. Joskus on pakko pyytää viestiversiota.
12 months ago by Armi
@Tuija Lisäys: Älä käytä huutomerkkejä väärin!!!! Siis jokainen lause ei tarvitse loppua viiteen huutomerkkiin!!!!!
12 months ago by spongefile
@Armi: Jos työ on pelkkää tekstiä, esim. yksittäinen kotitehtävän vastaus, miksi sellaista ei voi koskaan vain kirjoittaa mailiin tekstinä?
Kun pyydetään Word-tiedostona usein yliopistolla esseitä niin olen pohtinut pitäiskö palauttaa eka .docx (kummiskaan tarkastajalla ole Word 2007 tai uudempi), sit Macin Wordilla tallennettuna jne. jänninä vaihtoehtoina, jotka ovat speksin mukaisia. Koska ei ne mun muotoilut säily tarkastajan avaamaan versioon, jos yhtään mitään sisällysluettelo- ja viittausautomatiikkaa on käytetty. Sivunumeroistakaan ei kannata mennä vannomaan, että pelaavat.
Toki .rtf on vihjeellinen vaihtoehto tai voin pulauttaa .pdf:nä. Sit on sen näköistä kuin mitä tarkoitin.
12 months ago by Suviko
@sponge: Eikä kolme pistettä saa tekstiä kuulostamaan poleemiselta tai pohdiskelevalta... Vaan siltä, että et saa sanottua ajatuksiasi loppuun tai kuin puhuisit ärsyttävän hitaasti... Toistuvina ne varsinkin antavat kirjoittajasta vähän simppelin kuvan...
12 months ago by Suviko
Lisäsin tuohon @suviko:n kommenttiin, että erityisen rikollista raskaiden liitetiedostojen lähettäminen on listoille tai muuten vain kymmenille vastaanottajille. Liitetiedostoihin liittyy paljon väärinkäytön vaaraa - graafikkotyttöjemme suosikki on "painokelpoisen" kuvan lähettäminen "Wordina".
Suvaitsen itse Word-tiedostoja. Niissä yleensä pystytään tekemään riittävät muotoilut, ne saa yleesä auki samassa ajassa kuin mailin tekstin muutenkin ja Wordin käyttö sujuu niin copywritereiltä kuin satunnaisemmiltakin kirjoittajilta. Työ kannattaa tehdä sillä softalla, joka siihen parhaiten sopii. Toisaalta lähetän itse Word-tiedostoja lähinnä työryhmän sisällä eli sellaisille henkilöille, joiden tiedän kykenevän niitä vastaanottamaan.
12 months ago by mandrl
Niin, ja tottakai Wordiin piti myös saada Microsoftin vanha tuttu versiohelvetti, eli Word97 on turvallinen määrittely näin Mac-maailmassa.
12 months ago by mandrl
Pikaviestinnästä nuorisolle tarttunut tapa jättää allekirjoitus pois viestistä. Jos lähettäjä on honeybird91@hotmail.com, menee välillä vaikeaksi. Parhaimmillaan viesti kiertää edelleenlähetyksen kautta, joka vielä kadottaa alkuperäisen sähköpostin tiedon (näitäkin nähty).
Kummallisin linjoja pitkin tullut palaute oli, kun erääseen Helsingin hallintolaitokseen lähetin vastauksen replynä ja sitten osa viestin saajista meni automaattisesti cc-kenttään. Kyseinen vastaanottaja koki sen arvoaan loukkaavana, että hän sai "vain kopion".
Erilaiset organisaatiot postittavat tilaisuutiedotteitaan printtikelpoisina pdf A4:na, 5Mt. Työpostia ei saa 40Mt suuremmaksi. Yleensä sama laitetaan vielä tilaisuuden lähetessä uudelleen.
Wps-tiedostojen kelvottomuus ei meinaa mennä jakeluun. Eräät eivät osaa tallentaa rtf:nä.
Viimeksi tänään näin tulostetun sähköpostin (ei työkaveri). Eksoottista.
Webmailin ja postinlukuohjelman eron tajuaminen on todella vaikeaa. Tuntuisi olevan sukupolviero viestien löytämisessä ja postiohjelman hakutoimintojen tms. viestien käsittelytekniikoiden käytössä.
Allekirjoituksissa näkee välillä kiinnostavia versioita. Se ärsyttää, jos työelämässä ihmiset eivät laita puhelinnumeroaan allekirjoitukseen, sitten sitä pitää kaivella ja etsiä urakalla.
12 months ago by annerongas
@Armi kerro kerro, miksi pitäisi olla teksti liitteenä?
Olen pitänyt lukuisia verkkokokeita (myös lähiopiskelijoilla) ja otan paljon mielummin esseet sähköpostin tekstinä. En tulosta niitä, mutta jos haluaa, niin eihän tulostaessa ole eroa, kommentoidessa ei ole eroa. Sähköpostissa saa ihan saman asemoinnin yms. Eikä se Ctrl+A Ctrl+V vie kuin pari sekuntia, jos haluaa Wordissa tutkailla tekstiä.
Btw. teen tekstien kanssa tuntitolkulla töitä joka päivä, Wordiä en juuri käytä.
12 months ago by annerongas
@Suviko tuosta yliopisto-doc-muistelusta tuli mieleen erään seminaarin työ, jossa nuolien suunnat vaihtelivat sen mukaan, millä ohjelmalla oli avattu. Ne osoittivat 180 astetta väärin päin.
12 months ago by annerongas
Ehkä olen sitten dinosaurus, mutta käytän tekstien tekemiseen wordiä. Haluan esseet (aineet) tarpeeksi isolla fontilla, riittävällä rivivälillä ja isoilla marginaaleilla, koska rauta-aikaiseen tapaan luen kynä kädessä ja teen korjaus- ym. merkintöjä paperille.
En mielelläni ryhdy Crtl-junailuun, koska harvoin riittää A+C+V, vaan sitten pitää järjestellä rivejä ja pahimmassa tapauksessa arvailla kappalejakoa. Joskus sitä täytyy tehdä, mutta yleensä word-tiedostot aukeaa sopivasti, ilman ylimääräistä hommaa.
Varmaan jos osaisin itse paremmin käyttää esim. s-postia, niin voisin hyödyntää sitä opiskelijoidenkin kanssa. Mutta kun kaiken on oppinut kokeile-ja-erehdy-mallilla, niin on aika tyytyväinen, että jokin edes toimii.
12 months ago by Armi
@Armi ymmärrän, en tarkoittanut dinosaurustella ja kivikautistella. Tuohan on just hyvä, että viestii itse, millä tavalla toivoo, että vastapuoli viestinsä lähettää.
Ja Wordin käyttäminen ei tähän kuulunut kai, oli vain nekkuli havainto huomata, miten vähän sitä nykyään käyttää. Esim. ITK'09-hakemuksen työstämisessä ei edes tullut puheeksi tehdä Wordina. Voi niitä aikoja, kun ryhmällä tehtiin Wordeja, versioita, ja kommentteja ja sitten yritettiin epätoivoisesti saada ne kommentit pois.
12 months ago by annerongas
@annerongas: "Pikaviestinnästä nuorisolle tarttunut tapa jättää allekirjoitus pois viestistä."
Tämä on ihan hitonmoinen hankaluus puhelimen tekstiviesteissä. Yhtä sun toista henkilökohtaista tai kokousehdotusta tulee ilman allekirjoitusta, kun jengi arvelee minun tunnistavan heidät joko puhelinnumeron tai distinktiivisen diskurssinsa ansiosta. No en tunnista! Sittenpähän kaivan jostain tiedon numeron omistajasta.
OT: alkusyksystä moni osoitekirjassa oleva lakkasi tunnistumasta kun he soittavat/tekstaavat. Olisiko yhtiöiden välisissä verkoissa jokin metadata lakannut kulkemasta?
12 months ago by eskolius
Fantastista, purske uutta aineistoa lyhyen ajan sisällä. Kyllä jaikusosrsastus on poikaa. Tässä jälleen tiivistystä ja ryhmittelyä
Organiosaatioiden sisäinen viestintä - ärsytyksen aiheita
Ei-toivottu sisältö sähköpostiin
Vallitsevasta tavasta poikkeava viestintätyyli
Vallitsevasta tavasta poikkeava kirjoitusasu
Vastaanottajan välineitä huomioimaton välinekäyttö
Piittaamattomuus yhteisistä käytännöistä
Monet yllä olevista menisivät luontevasti "Toisten ajan varastaminen" -otsikon alle.
Yllä esittämistänne kommenteista voi havaita senkin, että on useita tapoja tehdä asiat oikein, kunhan tiimi on yhdessä sopinut mikä sen viestintäkulttuurissa on tapa toimia.
12 months ago by Tuija
Duunissa minua ärsyttää tavattomasti, kun alkujaan kahden välisen meilailun vastaanottajajoukko kasvaa kerta kerralta. Tämä ei varmaankaan liene sukupolvikysymys, paremminkin hierarkiataso. Näyttäisi nimittäin siltä, että mitä enemmän halutaan omaa asiaa vakuuttaa, sitä laajemmalle joukolle (pomo, pomon pomo, pomon pomon pomo jne.) yhä pitenevän viestiketjun sanoma on saatava välitettyä.
12 months ago by saukkis
Tästä on jo monta vuotta, mutta mulle raivostuttiin kun aloitin eräästä organisaatiosta - jossa toimin - sivun Wikipediaan, kun en kuulemma kuulunut organisaation viestintähenkilöstöön. Tähän vielä yhdistyi @johannap:n mainitsema mun haukkumismailin cc:ääminen kaikenlaisille pomoille.
12 months ago by pe3
Ai niin, ja sitten se screenshottejen tai kuvien/grafiikan meilailu (esim. firman logo) Word tai PowerPoint dokumentin sisällä, josta niitä ei millään saa tulostuskelpoisena ulos.
12 months ago by spongefile
Minua ärsyttää se, että sähköpostia lähetetään työasioissa ilman allekirjoitusta.
"T: Jaska"
Tuon Jaskan yhteystietojen hakemiseen menee sitten aikaa. Ja joskus se on pirun hankalaa, kun jotkut firmat eivät laita työntekijöidensä yhteystietoja esmes Fonectaan ym. saataville.
Sähköpostiviestinnässä ärsyttävät myös ne kahden ihmisen sähköpostichatit, joissa on mukana 10 vastaanottajaa CC:nä aivan turhaan. Sekin ärsyttää, että syyllistyn tähän usein itse.
Minua ärsyttää myös se, ettei suomen kieltä viitsitä opetella tai kielitaitoon ei luoteta, joten kaikkea varmistellaan hymiöiden käytöllä. En tiedä, miten nämä ihmiset tulevat toimeen niiden kanssa, jotka eivät hymiöitä käytä.
11 months, 4 weeks ago by terolehtt
Niin ja keksin vielä yhden, johon törmään jatkuvasti.
Mitä pienempi ja kusisempi pikkunarikka on kyseessä, sitä todennäköisemmin lehdistötiedottet ym. tekstimateriaalit tulevat liitteenä, yleensä PDF:nä tai Wordina. En avaa näitä, joten en varma asian tärkeydestä.
En tajua, miksi sen firman WordArtilla tehdyn logon takia pitää rasittaa ihmisiä ja verkkoja turhilla liitetiedostoilla.
Uskomatonta on se, että edes kaikki pr-firmat ja tiedottajat eivät tajua tämän tyhmyyttä. Tekisi mieli sanoa niille rumasti, mutta ei kai saa.
11 months, 4 weeks ago by terolehtt
Se, että kirjoitetaan viesti kokonaan subject-riville ja jätetään itse sisältöalue tyhjäksi, ei saa minulta hyväksyntää.
11 months, 4 weeks ago by skrubu
auts! @suviko taitaa pitää mua vähän simppelinä...;) Vaikka yritän olla pohdiskeleva...
(joo tunnen pahan tapani ja yritän hillitä)
11 months, 4 weeks ago by jsaarikko
Tajusin juuri lähettäneeni eilen @Suviko:lle sähköpostia, jossa oli kolme pistettä peräkkäin...
Kohta voidaan perustaa simppeleiksi luultujen pohdiskelijoiden yhdistys ... vai mitä @jsaarikko?
11 months, 4 weeks ago by thin
Niin, tuohon edelliseen viitaten: Monesti kirjoitettu viesti, jota ei ole mietitty sen enempää vaan on ikäänkuin "dokumentoitu ajatus", aiheuttaa närkästymistä ja jopa suuttumista kun viestintätyylin tasot eivät kohtaa.
Tiedän lukuisia isoja sisäisiä dilemmoja joiden takana on huolimattomasti muotoiltu viesti, jonka lukija ottaa liian kirjaimellisesti, koska se on kirjoitettu (ainostaan).
11 months, 4 weeks ago by jsaarikko
@jsaarikko. Komppaan sua....Ääneen tuumailu on taitolaji, vaikka sitten jaikuillessa.Hengähtäminen kuuluu myös puhuttuun kieleen ;)
11 months, 4 weeks ago by Seitsara
Itselle tulee mieleen ainakin meilit jossa pyydetään lisäämään joku juttu tai korjaamaan typo wikisivuilta. Idea ei kyllä tunnu aina menevän jakeluun nuoremmaltakaan polvelta - wikisivun koetaan olevan helposti jonkun henkilön "omistama". Myös: Vanhempi polvi katsoo helposti kieroon vapaata jutustelua ja "kahvipöytäläppää" sisäisellä avoimella irc (tms) kanavalla. Ennen kuin konsepti oli jo useammalla rautalangalla kerrottu on tullut useita soittoja ja meilejä että mitäs tämä on..
11 months, 4 weeks ago by shuopio
Itselläni ainakin nämä dokumentoidut ajatukset on kirjoitettuna jäsennellympiä, kuin puheessa (ja varsinkin puhelimessa). Tosin puhuttuna kasvokkain katoaa tuo kirjaimellisuus ja jos saan lennossa aikaa jäsentää sanottavaani, niin lopputulos on parempi, kuin se dokumentoiva sähköposti.
"Hupispämmäyksen" voisi lisätä vielä. En tarkoita satunnaista hauskan jutun/linkin lähettämistä, mutta semmoinen jatkuva spämmäys työsähköpostiin vie huomion ja aikaa liian helposti. Tämä varsinkin silloin, kun lähettäjällä voisi olettaa olevan ihan työasiaakin.
Spämmätäkin saa, mutta ne vois ainakin tägätä jotenkin, että ne voi filtteröidä automaattisesti omaan kansioonsa. Tästä on puhuttukin, mutta sille tasolle se on jäänyt.
11 months, 4 weeks ago by thin
@thin toisaalta voitaisiin myös ajattela tyylin vaihtamista vain sellaiseksi täysin tajunnanvirtaan perustuvaksi että olis vaan sanoja peräkkäin ilman välimerkkejä taijopaniinettänevaankirjoitettaisiinyhteenetteitarviisenenempäämiettiä
ROTHLOL
Ei mutta oikeasti.Todettaakoon, etten närkästynyt @suviko:n kommentista, siinä on kyllä perääkin.
11 months, 4 weeks ago by jsaarikko
@jsaarikko: välilyönnit on niitä tärkeimpiä välimerkkejä ja muitakin sopii suosia. Isot kirjaimetkin on niin helppoja tuottaa, että sähköposteissa niitä oikein odottaa.
@Suviko:n kommentissa on tosiaan perääkin. Itse tykkään käyttää niitä pisteitä hengähdystaukoina niissä kohdin missä itse pysähdyn hetkeksi hengähtämään.
11 months, 4 weeks ago by thin
Vinkki simppeleille: käyttäkää vaan kahta pistettä, niin näytätte juuri niin filosofisilta kuin haluattekin..
Itse törmään jatkuvasti siihen, että viesti lähetetään "väärään" sposti-osoitteeseen. En esimerkiksi halua yliopiston viestejä firman osoitteeseen tai firman posteja gmailiin.
11 months, 4 weeks ago by hponka
Tästä ketjusta tilastoa:
Vastaajia 18: @jsaarikko, @touqo, @thin, @teroheiskanen, @nieminensundell, @Qtea, @Suviko, @tts, @johannap, @mandrl, @rambo, @eholmila, @porni, @erkka, @Tiina, @haloefekti, @Semilia, @Armi, @spongefile, @annerongas, @eskolius, @saukkis, @pe3, @terolehtt, @skrubu, @Seitsara, @shuopio, @hponka
Repliikkejä ketjussa > 60
Lisäksi omia väliyhteenvetojani
Kaksi pursketta: 6 vkoa sitten ja nyt
11 months, 4 weeks ago by Tuija
Joskus toinen osapuoli on välittänyt sellaisenaan eteenpäin kahdenvälistä viestintää, josta on puuttunut osa oleellisesta asiasta. Kenties asiaa on puitu puhelimessa tai viesti on muotoiltu tavalla, joka ei ole ulkopuolisille ymmärrettävä.
Äärimmäinen esimerkki: totesimme pyytämättä ja yllätyksenä tulleen materiaalin sopimattomaksi, mistä sen lähettänyt kolmas osapuoli sai välikäsien kautta melko suorapuheisen version. Pian saimme saman "rikkinäisen puhelimen" kautta takaisin salaliittoteorioita työnantajani agendasta ja kytköksistä.
11 months, 4 weeks ago by mandrl
@Tuija olipa veikää, vasta nyt huomasin yhteenvedostasi, että tämä oli vanha keskustelu, jaikuaika on venyvää vekkulilla tavalla.
11 months, 4 weeks ago by annerongas
Tämä on nyt ehkä enemmänkin henkilökohtaista musta tuntuu -juttua, mutta meillä pomo tykkää suunnattomasti asioiden hoitamisesta puhelimitse, kun taas minä ja monet muut kollegat hoitaisimme asiat mieluummin sähköpostitse kun siinä jää järkevämpi dokumentaatio asiasta. Pomo myös tykkää tulostaa sähköposteja ja forwardoida meille posteja, joissa olemme olleet jo valmiiksi cc:nä. Ja parhaassa tapauksessa vielä huudahtaa naapurihuoneesta tehneensä niin. Aivan äärimmäisen kätevää.
11 months, 4 weeks ago by jams
@jams: jep, cc-kentän katsominen tuntuu olevan nimenomaan sukupolvisidonnainen piirre. Pahimmillaan tuloksena on viestien sekasotku, jossa varmistellaan, kuka on saanut minkäkin uudelleenvälitetyn viestin - vaikka jokainen sai sen jo ekalla kerralla.
11 months, 4 weeks ago by hponka
Tän keskustelun ...-keskustelu sai mut tuumailemaan sellaista tuumailuun orientoitunutta Jaikun kaltaista foorumia. Vielä kun ois dot-toplevel domaineja, niin palvelun brändikin ois upea dot.dot ...
11 months, 4 weeks ago by teemu
Tuli vielä mieleen aika ajoin minua haittaava juttu, joka tuskin vaivaa monia. Saan postia suomi2-opiskelijoilta ja erityisesti .ru-päätteiset viestit on (jos ne edes tulee läpi) joskus aika vekkuleita, kun kyrilliset kirjaimet on kääntyneet matkan varrella ihme merkeiksi. Suomen opettajan elämää. Sain eilen nuoren kirjoittaman sähköpostin, jossa ei ollut yhtään isoa kirjainta. Ääk.
11 months, 4 weeks ago by Armi
@teemu, kohtahan saa ihan minkä päätteisiä domaineja vaan. Pidä tuo dot.dot mielessä :)
11 months, 4 weeks ago by eeppo
Kiitos kaikille! Työn tulos jalostettu powerpointiksi ja lisensoitu edelleen käytettäväksi http://tinyurl.com/6komx3
11 months, 3 weeks ago by Tuija