Hesarin kirja-arvio Pitkä häntä-opuksesta: "Kuitenkin esimerkiksi kirjamyynnissä aito kosketus kirjaan on tärkeä, eikä se välity verkossa.
1 year ago in Helsinki.
32 comments so far
-- ja "On myös ennakoitu, että Yhdysvalloissa kirjojen
verkkomyynnin markkinat eivät enää kasva. Ihmiset ovat osin
kyllästymässä internetiin ostopaikkana." Lähdeviittaukset
näistä olisi ollut mukava tsekata.
niin ja ikääntymisellä tarkoitan sekä nettiin tottuneiden
sukupolvien ostovoiman kasvua että pelkkiin kivijalkakauppoihin
tottuneiden luonnollista poistumaa
Itse kummastelen kyseistä lausahdusta. On kuin tilastojen
tekijät ja toimittajat eivät tajuaisi, että kyse on
pidempiaikaisesta prosessista. Vaikka nyt olisi hiljaista, on
ilmiselvää, että digitaalisen sisällön myyntimäärät
ennenpitkää kasvavat. Paljon hypetetty digitaalinen paperi saapuu
jos saapuu, mutta ruudultakin luettaessa moni kirja on yhtä hyvä
(jollei parempikin). Kysymys taitaa isolta osin olla siitä, että
lukuohjelmat kaipaavat kehittymistä ennenkuin ruudulta lukeminen
sujuu paremin. (Toisaalta, tässähän viitattiin verkkoa lähinnä
ostopaikkana; tarkoittaen todennäköisesti lähinnä ihan
normaalien kirjojen tilaamista verkon kautta ihan reaalimaailman
postilaatikkoon.)
Mulla on kyllä hämärä mielikuva, että olisin törmännyt
jossain parssakin paikassa tutkimuksiin/tilastoihin, jossa olisi
esitetty että weppikaupan kasvun käyrä olisi selkeästi
taittunut. Mutta en uskalla väittää kun en tarkemmin muista.
Onhan se lyhyessä kirja-arviossa tietysti paljon vaadittu jos
lähteitä joka väittämälle penää. Itse en vaan ollut noihin
tutkimuksiin tutustunut ja aattelin että jos joku tietää niin
olisi vinkannut.
Pitää vilkaista arvio ja sit koittaa ehtiä lukaista
kirjakin.
Se mitä USA:ssa tapahtuu ei ole lähellekään sama kuin miten
tilanne kehittyy Suomessa. Omast kokemuksesta toteaisin, että
riippuu todella paljon kirjasta ostaisinko sen ennemmin verkosta
vai kaupasta. Mitä nopeammin kirjan haluan tai mitä olennaisempaa
on saada perehtyä siihen ensin kunnolla, sitä todnäk kaupasta.
Jos taas etsisin halvalla kalliiksi tietämääni kirjaa niin
verkosta. varsinkin käytetyille verkko avaa aiempaa tehokkaammat
markkinakanavat. Ennen tapasin kierrellä antikvariatteja kerran
kuukaudessa. Nyt en muista millon viimeksi olisin niissä
ravannut.
En lukenut HS-arviota, mutta threadin ensisiteeraus on
etäällä pitkän hännän konseptista. Idea on, että ns.
hännän (80 % mistä tahansa tuotesortimentista) myyntiä voidaan
saada oikeilla toimenpiteillä 20 % lisää muun myynnin lisäksi,
netin avulla.
Tämä näkyy esim. siinä, että perinteisessä jakelumallissa
filtteröidään 'parhaimmisto' kivijalkakaupan hyllyille kun taas
nettimallissa laitetaan kaikki (digitaalinen) roju nettikaupaan ja
kuluttajat päättävät (filtteröivät) mikä myy. Ja se häntä
usein myy tuon +20% normaalimyynnin päälle.
Vaikka olenkin fanaattinen materiaalisen kirjan käpistelijä,
niin kosketuskokemuksella on aika vähän tekemistä nk. pitkän
hännän kanssa. Sitä paitsi, ilmiön löysi jo 1920-luvulla
Villfredo Pareto ja WiredinChris
Anderson lähinnä päivitti hännän nettiaikaan.
Näitä pitkähköjä jaikuja puhelimella lukiessa tuli mieleen
mitä mahtaa kuulua mobiili e-bookille? Onko kukaan testannut
'oikean kirjan' lukemista kännyn ruudulta?
Hesarin asiantuntemukseen ei yleensäkään ole verkkoilmiöiden
uutisoijana luottamista. Itse kirja oli muuten mielestäni
Anderssonin blogiin ja yleisemmin keskusteluun tutustuneelle
vähän tylsää luettavaa, ei siinä mitään ihmeellistä
pantattu.
Asiantuntemus? Tämä on idiotismia. Harmittaa, että menin
pitkästä aikaa ostamaan lehden. "Demokratian edellytys on, että
kansalaiset ovat kiinnostuneita myös ihmisten yhteisestä
todellisuudesta, julkisesta yhteiskunnasta. Jos perinteinen media
joustaa liian pitkälle räätälöinnin suuntaan, se alkaa kertoa
enemmän siitä mitä ihmiset haluavat kuulla kuin siitä mitä
maailmassa tapahtuu." OLEN SANATON.
Hiukan aiheen sivusta, mutta vastauksena Teemulle:
Itse olen lueskellut
tätä pelkästään puhelimitse. Sopii hyvin
kännyluksemiseksi, sillä tuota ei jaksaisi muutenkaan lukea kuin
pieniä paloja kerrallaan.
Ostin E90:n, mutta ei kommulla edelleenkään lue LOTRia. Tyhmä
E90 ei edes vastaanota Bluetoothilla pdf:ää, jotta voisin lukea
John Lawn yhtä klassista toimijaverkostoteoria-paperia.
Itse odottelen kärsivällisesti, että kännyihin saadaan
sisäinen 'videotykki', jolla kämmyn näyttö voidaan heittää
vaikka auton selkänojaan tai naapurin selkään kahvilassa, jos
naapuri ei pahastu selkänsä lainaamisesta.
Elä nyt Roope. Tuohan on mitä mainiointa "perinteisen median"
itseruoskintaa. Kaiketi "perinteisen median" tärkein tehtävä on
juuri kertoa "siitä mitä maailmassa tapahtuu". Jos luet kyseisen
"perinteisen" mediakonsernin monia muita julkaisuja, tai jopa
kyseisen lehden perjantailiitettä, huomaat niiden kirjoittavan
vain siitä mistä olettavat "ihmisten haluavan kuulla".
Päivälehtien pääkirjoituksien lukeminen kannattaa edelleen –
väittäisin - jos olisin äidinkielen opettaja.
Tuo "demokration edellytys... on se, että lehti päättää
mitä ihmiset tietävät" oli kyllä aika osuva, mutta ei mitään
käsitystä missä määrin se liittyy siihen, että mikä on
olennaista tietoa ja mikä ei. Suurinpaa osaa ei oikeasti kiinnosta
monetkaan ikävät asia kuten sodat; siis miksi niistä lukea? Jos
lukija (tai käyttäjä, jos puhutaan digitaalisesta sisällöstä)
ei halua lukea väkivallasta, miksi hän ei saisi filtteröidä
sitä pois uutistarjonnastaan? Eiköhän siinä ole aikalailla kyse
siitä, että optimoi ajankäyttönsä keskittymällä siihen
sisältöön joka oikeasti tarjoaa jotain lisäarvoa ihmiselle. (En
siis sano, etteikö sodista ja väkivallasta voisi ja pitäisikin
uutisoida, mutta nykyisellään se on mennyt jo ärsytyskynnyksen
yli monella.)
Tiedonvälityksen rajoittaminen, miksi sitä ei saisi
yksittäinen ihminen itse tehdä jos kerran valtioillakin on oikeus
siihen?
Ok, yritän rauhoittua. Hengityssisäänulos... Puuh... On
totta, että mediat kirjoittavat juuri niistä mopseista, joita
toimittaja(t) tuossakin artikkelissa paheksuu. Mutta mikä ihmeen
demokratian edellytys se semmoinen on, johon ei voi osallistua?
Taitaa kirjoittaja sekoittaa demokratian nyk. ad hoc kasautuneena
ja huonona hallintasysteeminä ja demokratian ideana "...kunkin
vastuullisesta osallistumisesta kykyjensä mukaan niiden ryhmien
toiminnan muotoilemiseen ja ohjaamiseen, joihin hän kuuluu, ja
pääsyä tarpeidensa mukaan osalliseksi niistä arvoista, joita
ryhmä toiminnallaan ylläpitää." dewey, public...
Suomalainen mediakulttuuri on yhä turhan sulkeutunutta ja
itsesensuurin vaivaamaa. Ehkä siinä on syy siihen, miksi en ole
erityisen suurella mielenkiinnolla jaksanut sanomalehtiä lukea
pitkiin aikoihin. Jos jotain oikeasti tärkeää tapahtuu, voi sen
lukea netistäkin (jollei sitten netin kaatuminen ole se suuri
uutinen.;)
Niin. En provosoidu minäkään - vaikka voisinkin. Puuskutan
kuin Roope.
Autio kirjoitti: "Suurinpaa osaa ei oikeasti kiinnosta monetkaan
ikävät asia kuten sodat; siis miksi niistä lukea? Jos lukija
(tai käyttäjä, jos puhutaan digitaalisesta sisällöstä) ei
halua lukea väkivallasta, miksi hän ei saisi filtteröidä sitä
pois uutistarjonnastaan? ... Eiköhän siinä ole aikalailla kyse
siitä, että optimoi ajankäyttönsä keskittymällä siihen
sisältöön joka oikeasti tarjoaa jotain lisäarvoa
ihmiselle."
Useampikin mediatutkija on pitänyt juuri edellä esittämääsi
asennetta ainoana selitykselle sille, että eräs valtio saattoi
muutama vuosi sitten ilman mitään järkevää perustelua
miehittää toisen valtion ja aiheuttaa kriisin jossa tänäänkin
syntyy raatoja kuin hyttysten tappo kilpailuissa (vieläkö niitä
järjestetään?). Kommentaattori väittävät, että jos asia
olisi kansalaisia kiinnostanut ja näin ollen media asiaa tutkinut,
ei maailman vanhimmassa perustuslaillisessa demokratiassa olisi
voinut tuollaista päästä sattumaan. Tämä lienee jonkinlainen
esimerkki "ikävien asioiden filtteröinnin" (meidän tai median
toimesta) ja demokratian toimivuuden suhteesta. Nyt lukemaan Kirkko
& Kaupungin takasivua.
Pitää vain nyökytellä hyväksyvästi teemun kommentille.
Kärjistäen voisi sanoa, että liian pitkälti personoitavissa
oleva tietosisältöjen seuraaminen aiheuttaa lähes
väistämättä yleisen piittaamattomuuden lisääntymistä (poissa
silmistä - ja korvista, poissa mielestä).
Käytännönläheisempänä esimerkkinä on aivan
käsittämätöntä kuinka monet omankin ikäiset (ja ehkä pitää
soimata myös itseään) ovat täysin pihalla vaikka kotomaan
politiikasta "äänestän kokoomusta, kun ne ei kannata
lisäydinvoimaa" (kyllä, todellinen esimerkki), saati sitten
muualla maailmassa tapahtuvista asioista.
Aaargh. Roope, Teemu, Eero: Olen kirjoittanut massamediasta
jonkin verran ja yritän olla tiivis, huomioiden
mobiililukijat.
Personointi ja filtteröinti kasvaa, mutta en usko esimerkiksi
suomalaisten ilahtuvan, jos poliisi yllättäen pysäyttää auton
keskellä tietä ja lätkii 400 euron sakot kun ei ollut tiedossa
eikä 40 euron autoveroleimaa tuulilasissa. Tai isä ajaa
synnyttävän äidin terveyskeskuksen eteen, joka on purettu. Tai
Itä-Suomen digi-tv on kolmatta päivää pimeänä eikä Digita
tai Repa muista kommentoida blogissaan.
Tai tuorein tapaus: romanialaiset autoilevat ja aggressiiviset
kukkien tms. myyjät Suomessa. Ilman HS- (18.7.) ja Ylen
Jyväskylän radion uutisointia olisin varmaan pysähtynyt viikko
sitten antamaan löpöä Jkl-Keuruu-välillä pientareelle
sammuneelle autolle. Joukkoviestinnän myötä ajoin kiltisti ohi,
mikä ehkä säästi joiltain harmeilta. Riitta-Kallen
Petäjävesi-blogissa ei ollut tästä ajantasaista mainintaa.
8-P
Joukkoviestintä pitää kansakunnan kasassa. Sen rooli on
muuttumassa, mutta edelleen on kiva, että jotkut tahot huolehtivat
tylsistä uutisista, jotka koskettavat kaikkien arkea. Luen myös
mielelläni lintuinfluenssasta joukkoviestimien www-painoksista sen
sijaan että seilaisin yksittäisten tutkimuslaitosten
rss-fiideissä.
mobiiliilukijoista ja tiivistämiseta puheenollen,
laitekehityksen suunta on oikea kun n95:n ruudulle mahtuu
kolmisenkymmentä riviä lukukelpoista tekstiä - suunnilleen tuo
ubiqin edellinen kommentti kokonaan. Kännykirjaa voisi melkeinpä
harkita
Tarkoitus ei ollut väheksyä julkisen tiedottamisen tarvetta
vaan lähinnä sitä, että se nykyisellään on turhan puuduttavaa
massaa, josta ei tunnu saavan paljoakaan järkevää irti. Ehkä
kyse voi olla omasta medialukutaidon puutteesta tai siitä ettei
vaan kiinnosta tietää. (Noista autoilijoista tms.
kaupittelijoista kuulin kuin kuulinkin suoraan tutulta, joka oli
aikaisempana vuonna joutunut huijatuksi. Mutta se siitä.)
Pelkästään blogien varaan en julkista viestintää haluaisi
missään tapauksessa, mutta lehtien sisältöjen toivoisi
suuremmassa määrin siirtyvän muotoon, jonka pystyisi suoraan
RSS-feedin muodossa lukemaan. Hesarin uutisista osa onkin jo, mutta
ymmärrettävästi vain lyhennetyt versiot. (Saako muuten Hesarilta
lisämaksua vastaan täydet jutut myös RSS-feedin muodossa?
Salasanan takana olevat täyden teksti- ja kuvasisällön
sisältävät feedit olisivat hyvä lisä, mikä ainakin
herättäisi minun mielenkiintoni suuressa määrin. Paperilehtiä
kun ei paljoa jaksa selailla...)
Rönsyilipäs tästä moniin mielenkiintoisiin suuntiin
keskustelua. oma kritiikkini, näin yön yli nukkuen, kohdistuu
voimakkaimmin arvion kirjoittajan valmiiseen vastahankaan
arviotavan kirjan kuvaamaa ilmiötä kohtaan. Että fyysinen
tuntuma (tulkintani kirjoittajan käyttämästä fraasista aito
kosketus) kirjaan on tärkeä ostajalle, voi olla, mutta jos se ei
ole vaihtoehto? Pitkän häänän nimenomainen ideahan on, kuten
ubiq tuossa edellä jo valaisi, että digitaalinen inventory
laajentaa markkinaa, kasvattaa liiketoiminnan potentiaalia, tekee
mahdolliseksi sellaistenkin löydösten ja ostosten tekemisen mitä
ei muuten vaan tapahtuisi, koska IRL kaupoissa hyllytila on
rajallinen eikä kirjojen kaikkia toisiinsa yhdistäviä
tekijöitä voi fyysisessä kaupassa toteuttaa.
Löytymistä edesauttaa luokittelu: lainatakseni David
Weinbergeria: mihin kategoriaan kuuluu sotahistoriallinen
keittokirja? Oikea vastaus on: sota, keittotaito, historia. Nyt
ensi alkuun. Digitaalisessa kirjakaupassa teos voidaan luokitella
näihin kaikkiin luokkiin, mutta fyysisessä kirjakaupassa
menisivät äkkiä paikat sekaisin jos kaupassa olevistä vaikkapa
yhdeksästä niteestä kolme kappaletta olisi yhdessä
hyllypätkässä, toiset kolme toisessa ja loput kolme kolmannessa.
Epäjärjestelmällisenä ja luokittelukyvyttömänä kansalaisena
uskon lujasti teesiin "Everything is miscellanious".
Toinen kkiehtova ja paikoin arvoväritteinen ulottuvuus, mitä
tässä ketjussa on kosketeltu, on tuo yleistiedon ja
yleissivistyksen suhde erikoistietoon ja erikoissivistykseen. Että
missä määrin yhteiskunta romahtaa, jos kaikilla tiedossa olevien
tosiseikkojen määrä romahtaa sen kustannuksella, että jokainen
uppoutuu omalle sektorilleen hyvin syvälle. Ubiqin esimerkit
eivät ihan vakuuta (synnyttävä isä on varmaan varsin
motivoitunut selvittämään hyvissä ajoin, missä synnytetään,
eikä jättäydy asiassa vanhentuvan massamediauutisoinnin
varaan).
Väite "Demokratian edellytys on, että kansalaiset ovat
kiinnostuneita myös ihmisten yhteisestä todellisuudesta,
julkisesta yhteiskunnasta" on varsin allekirjoitettavissa
mielestäni. Sen sijaan sitä seuraava väite "Jos perinteinen
media joustaa liian pitkälle räätälöinnin suuntaan, se alkaa
kertoa enemmän siitä mitä ihmiset haluavat kuulla kuin siitä
mitä maailmassa tapahtuu" on minusta epälooginen, kuten edellä
jo joku pohti. Nythän nimenomaan massamedia, tähdätessään
siihen kaikkia yleisöjään yhdistävään häntää edeltävään
yhteisten tosiasioiden huippukärkeen, 20 %:iin joka edeltää
sitä pitkää häntää, pyrkii arvottamaan sen tiedon, mitä
kaikkien pitaisi tietää tai arvailemaan, mitä kaikkea haluavat
tietää. Usein arvaus osuu jopa oikeaan: lehtien etusivuilla on
usein hyvin monia ihmisiä kiinnostavia ja yleisesti ottaen
merkityksellisiä asioita.
Lisäksi joukkoviestimet keräävät palstantilkkeeksi /
lähetysajan täytteeksi maailman menmosta mitä ihmeellisempää
triviaa. Kukaan toimitussihteeri tai maksasiiniohjelman tuottaja ei
voi kirkkain silmin väittää mitään näiden palstanpäiden
ylesiestä merkittävyydestä. Jos lehdet pystyisivät toteuttamaan
räätälöintiä paperiversioissaan, ne olisivat enemmän kuin
iloisia voidessaan antaa lukijoidensa ihan itse määrätä, minkä
sortin tietoa niille pelstamilleille 7 lähetysajan minuuteille
tyrkätään. Mutta kun eivät voi, sellaista
massamediafiltteritoteutusta ei joukkoviestimissä ole käytössä,
jonkun siellä lehden toimituksessa täytyy nekin toimittaa ja
taittaa.
Verkkomedia tulee valikoivan lukijan avuksi toisesta
ääripäästä, tarjoten kaiken räätälöitäväksi. Jokainen
joutuu kokoamaan oman modulaarisen tyrkkymediapakettinsa itse
rss-aggregaattoriinsa, Google readeriinsa tai mitä nyt
käyttääkin. Minusta olisi sikasiistiä saada Hesarilta tai
YLEltä käyttööni yllä kuvaamani kaltainen puolitiehen tuleva
ratkaisu, jossa toimitus taittaisi etusivun tärkeimmillä
uutisilla, mutta siinä rinnalla näkisin itse filtteröimääni
sisältöä niin paljon kuin itse haluaisin.
Päätin testata kännyltä lukemista ja hain Project
Gutenbergistä Juhani Ahon Helsinkiin
tekstitiedostona. Nyt huomasin, että puhelimen selaimella ei
voi tallentaa tiedostoja puhelimen muistiin tai sitten en vaan
osaa. Puhelimen selain ei myöskään tunnista rivinvaihtoja joten
tekstissä ei ole kappaleenjakoja.
Muuten tuota noin viittäkymmentä A4 sivua vastaavaa
”serlaa” lueskelee skrollailemalla ihan ok. Katsotaan jaksanko
loppuun saakka. Tuon kirjan lukemisesta onkin jo vierähtänyt tovi
– toteaisin jos olisin äidinkielen opettaja.
Juu, Tuija. Äänikirjanahan tuo toimii puhelimessa vallan
mainiosti. MobilED
projektissa testailimme juuri kyseistä teosta ja niin juu
lukijankin tiedän. :-) Kulttuuriteko!
Viestintää opiskelevana on tullut paljon rassattua päätä
aiheella "pitäisikö kaikkien ihmisten kiinnostua kaikista
kaukaisista ulkomaanuutisista?" Toisaalta olisi valistuneen
kansalaisen ja demokratian edellytys pysyä kärryillä sekä
kotimaan että ulkomaiden tapahtumista. Toisaalta, onko se
ajanhukaa ja turhaa stressinaiheuttamista, että kaikkien pitäisi
pystyä siivilöimään kaikki? Avopuoliskoni katsoo lähes
ainoastaan BBC Worldia, jota mä en jaksa kovin pitkään: virtana
kaukaisia tapahtumia ja väliin taas yksi terroristeista kertova
dokumentti. Samaan aikaan hyvin pienen lähialueen (oman
kaupunginosan, jopa korttelin) uutiset tuntuu liian intiimeille,
tirkistelylle siis, eikä kovin relevanteille nekään.
Maailmanpolitiikan proffaksi HY:ssä nimitetty Teivainen tutkii
käsittääkseni just erilaisia demokratiakäsityksiä. (Kirjana
väikkärin anti Enter Economism, Exit Politics)
@Jere: Pullisen Jussi on
HS:n leivissä nykyisin ja työstää just web2.0-artikkelia.
32 comments so far
-- ja "On myös ennakoitu, että Yhdysvalloissa kirjojen verkkomyynnin markkinat eivät enää kasva. Ihmiset ovat osin kyllästymässä internetiin ostopaikkana." Lähdeviittaukset näistä olisi ollut mukava tsekata.
1 year ago by Tuija.
joo, kuulostaa vähän hassulta, sillä verkkokaupassa luulisi olevan kasvunvaraa ostoskulttuurin kohdalla reilusti jo pelkästään ikääntymisen myötä
1 year ago by erkka.
niin ja ikääntymisellä tarkoitan sekä nettiin tottuneiden sukupolvien ostovoiman kasvua että pelkkiin kivijalkakauppoihin tottuneiden luonnollista poistumaa
1 year ago by erkka.
Itse kummastelen kyseistä lausahdusta. On kuin tilastojen tekijät ja toimittajat eivät tajuaisi, että kyse on pidempiaikaisesta prosessista. Vaikka nyt olisi hiljaista, on ilmiselvää, että digitaalisen sisällön myyntimäärät ennenpitkää kasvavat. Paljon hypetetty digitaalinen paperi saapuu jos saapuu, mutta ruudultakin luettaessa moni kirja on yhtä hyvä (jollei parempikin). Kysymys taitaa isolta osin olla siitä, että lukuohjelmat kaipaavat kehittymistä ennenkuin ruudulta lukeminen sujuu paremin. (Toisaalta, tässähän viitattiin verkkoa lähinnä ostopaikkana; tarkoittaen todennäköisesti lähinnä ihan normaalien kirjojen tilaamista verkon kautta ihan reaalimaailman postilaatikkoon.)
1 year ago by autiomaa.
Mulla on kyllä hämärä mielikuva, että olisin törmännyt jossain parssakin paikassa tutkimuksiin/tilastoihin, jossa olisi esitetty että weppikaupan kasvun käyrä olisi selkeästi taittunut. Mutta en uskalla väittää kun en tarkemmin muista.
1 year ago by eholmila.
Onhan se lyhyessä kirja-arviossa tietysti paljon vaadittu jos lähteitä joka väittämälle penää. Itse en vaan ollut noihin tutkimuksiin tutustunut ja aattelin että jos joku tietää niin olisi vinkannut.
1 year ago by Tuija.
Pitää vilkaista arvio ja sit koittaa ehtiä lukaista kirjakin.
Se mitä USA:ssa tapahtuu ei ole lähellekään sama kuin miten tilanne kehittyy Suomessa. Omast kokemuksesta toteaisin, että riippuu todella paljon kirjasta ostaisinko sen ennemmin verkosta vai kaupasta. Mitä nopeammin kirjan haluan tai mitä olennaisempaa on saada perehtyä siihen ensin kunnolla, sitä todnäk kaupasta. Jos taas etsisin halvalla kalliiksi tietämääni kirjaa niin verkosta. varsinkin käytetyille verkko avaa aiempaa tehokkaammat markkinakanavat. Ennen tapasin kierrellä antikvariatteja kerran kuukaudessa. Nyt en muista millon viimeksi olisin niissä ravannut.
1 year ago by Suviko.
En lukenut HS-arviota, mutta threadin ensisiteeraus on etäällä pitkän hännän konseptista. Idea on, että ns. hännän (80 % mistä tahansa tuotesortimentista) myyntiä voidaan saada oikeilla toimenpiteillä 20 % lisää muun myynnin lisäksi, netin avulla.
Tämä näkyy esim. siinä, että perinteisessä jakelumallissa filtteröidään 'parhaimmisto' kivijalkakaupan hyllyille kun taas nettimallissa laitetaan kaikki (digitaalinen) roju nettikaupaan ja kuluttajat päättävät (filtteröivät) mikä myy. Ja se häntä usein myy tuon +20% normaalimyynnin päälle.
Vaikka olenkin fanaattinen materiaalisen kirjan käpistelijä, niin kosketuskokemuksella on aika vähän tekemistä nk. pitkän hännän kanssa. Sitä paitsi, ilmiön löysi jo 1920-luvulla Villfredo Pareto ja Wiredin Chris Anderson lähinnä päivitti hännän nettiaikaan.
1 year ago by ubiq.
Näitä pitkähköjä jaikuja puhelimella lukiessa tuli mieleen mitä mahtaa kuulua mobiili e-bookille? Onko kukaan testannut 'oikean kirjan' lukemista kännyn ruudulta?
1 year ago by teemul.
Hesarin asiantuntemukseen ei yleensäkään ole verkkoilmiöiden uutisoijana luottamista. Itse kirja oli muuten mielestäni Anderssonin blogiin ja yleisemmin keskusteluun tutustuneelle vähän tylsää luettavaa, ei siinä mitään ihmeellistä pantattu.
1 year ago by Jere.
Asiantuntemus? Tämä on idiotismia. Harmittaa, että menin pitkästä aikaa ostamaan lehden. "Demokratian edellytys on, että kansalaiset ovat kiinnostuneita myös ihmisten yhteisestä todellisuudesta, julkisesta yhteiskunnasta. Jos perinteinen media joustaa liian pitkälle räätälöinnin suuntaan, se alkaa kertoa enemmän siitä mitä ihmiset haluavat kuulla kuin siitä mitä maailmassa tapahtuu." OLEN SANATON.
1 year ago by mokka.
Hiukan aiheen sivusta, mutta vastauksena Teemulle:
Itse olen lueskellut tätä pelkästään puhelimitse. Sopii hyvin kännyluksemiseksi, sillä tuota ei jaksaisi muutenkaan lukea kuin pieniä paloja kerrallaan.
1 year ago by tommi.
Tommi, siistiä hc-luettavaa. :-)
Ostin E90:n, mutta ei kommulla edelleenkään lue LOTRia. Tyhmä E90 ei edes vastaanota Bluetoothilla pdf:ää, jotta voisin lukea John Lawn yhtä klassista toimijaverkostoteoria-paperia.
Itse odottelen kärsivällisesti, että kännyihin saadaan sisäinen 'videotykki', jolla kämmyn näyttö voidaan heittää vaikka auton selkänojaan tai naapurin selkään kahvilassa, jos naapuri ei pahastu selkänsä lainaamisesta.
1 year ago by ubiq.
Elä nyt Roope. Tuohan on mitä mainiointa "perinteisen median" itseruoskintaa. Kaiketi "perinteisen median" tärkein tehtävä on juuri kertoa "siitä mitä maailmassa tapahtuu". Jos luet kyseisen "perinteisen" mediakonsernin monia muita julkaisuja, tai jopa kyseisen lehden perjantailiitettä, huomaat niiden kirjoittavan vain siitä mistä olettavat "ihmisten haluavan kuulla". Päivälehtien pääkirjoituksien lukeminen kannattaa edelleen – väittäisin - jos olisin äidinkielen opettaja.
1 year ago by teemul.
Tuo "demokration edellytys... on se, että lehti päättää mitä ihmiset tietävät" oli kyllä aika osuva, mutta ei mitään käsitystä missä määrin se liittyy siihen, että mikä on olennaista tietoa ja mikä ei. Suurinpaa osaa ei oikeasti kiinnosta monetkaan ikävät asia kuten sodat; siis miksi niistä lukea? Jos lukija (tai käyttäjä, jos puhutaan digitaalisesta sisällöstä) ei halua lukea väkivallasta, miksi hän ei saisi filtteröidä sitä pois uutistarjonnastaan? Eiköhän siinä ole aikalailla kyse siitä, että optimoi ajankäyttönsä keskittymällä siihen sisältöön joka oikeasti tarjoaa jotain lisäarvoa ihmiselle. (En siis sano, etteikö sodista ja väkivallasta voisi ja pitäisikin uutisoida, mutta nykyisellään se on mennyt jo ärsytyskynnyksen yli monella.)
Tiedonvälityksen rajoittaminen, miksi sitä ei saisi yksittäinen ihminen itse tehdä jos kerran valtioillakin on oikeus siihen?
1 year ago by autiomaa.
Jenkeissähän eräs dotcomboom-uhri tekee rahaa itselleen tällä hetkellä jäpättämällä asiantuntijuuden kuolemasta median "demokratisoitumisen" uhrina.
Andrew Keen on hyvä tapa nostaa verenpainetta aamulla.
1 year ago by tolonen.
[snip]Päivälehtien pääkirjoituksien lukeminen kannattaa edelleen – väittäisin - jos olisin äidinkielen opettaja.[/snip]
Kirkko & Kaupungin takasivusta nyt puhumattakaan...
1 year ago by tolonen.
Ok, yritän rauhoittua. Hengityssisäänulos... Puuh... On totta, että mediat kirjoittavat juuri niistä mopseista, joita toimittaja(t) tuossakin artikkelissa paheksuu. Mutta mikä ihmeen demokratian edellytys se semmoinen on, johon ei voi osallistua? Taitaa kirjoittaja sekoittaa demokratian nyk. ad hoc kasautuneena ja huonona hallintasysteeminä ja demokratian ideana "...kunkin vastuullisesta osallistumisesta kykyjensä mukaan niiden ryhmien toiminnan muotoilemiseen ja ohjaamiseen, joihin hän kuuluu, ja pääsyä tarpeidensa mukaan osalliseksi niistä arvoista, joita ryhmä toiminnallaan ylläpitää." dewey, public...
1 year ago by mokka.
Suomalainen mediakulttuuri on yhä turhan sulkeutunutta ja itsesensuurin vaivaamaa. Ehkä siinä on syy siihen, miksi en ole erityisen suurella mielenkiinnolla jaksanut sanomalehtiä lukea pitkiin aikoihin. Jos jotain oikeasti tärkeää tapahtuu, voi sen lukea netistäkin (jollei sitten netin kaatuminen ole se suuri uutinen.;)
1 year ago by autiomaa.
Tutkivan journalismin lähes totaalinen puute on paska juttu. Ruokkii kivasti maailman rasittavinta suomalaista itsetyytyväisyyttä...
1 year ago by tolonen.
Niin. En provosoidu minäkään - vaikka voisinkin. Puuskutan kuin Roope.
Autio kirjoitti: "Suurinpaa osaa ei oikeasti kiinnosta monetkaan ikävät asia kuten sodat; siis miksi niistä lukea? Jos lukija (tai käyttäjä, jos puhutaan digitaalisesta sisällöstä) ei halua lukea väkivallasta, miksi hän ei saisi filtteröidä sitä pois uutistarjonnastaan? ... Eiköhän siinä ole aikalailla kyse siitä, että optimoi ajankäyttönsä keskittymällä siihen sisältöön joka oikeasti tarjoaa jotain lisäarvoa ihmiselle."
Useampikin mediatutkija on pitänyt juuri edellä esittämääsi asennetta ainoana selitykselle sille, että eräs valtio saattoi muutama vuosi sitten ilman mitään järkevää perustelua miehittää toisen valtion ja aiheuttaa kriisin jossa tänäänkin syntyy raatoja kuin hyttysten tappo kilpailuissa (vieläkö niitä järjestetään?). Kommentaattori väittävät, että jos asia olisi kansalaisia kiinnostanut ja näin ollen media asiaa tutkinut, ei maailman vanhimmassa perustuslaillisessa demokratiassa olisi voinut tuollaista päästä sattumaan. Tämä lienee jonkinlainen esimerkki "ikävien asioiden filtteröinnin" (meidän tai median toimesta) ja demokratian toimivuuden suhteesta. Nyt lukemaan Kirkko & Kaupungin takasivua.
1 year ago by teemul.
Pitää vain nyökytellä hyväksyvästi teemun kommentille. Kärjistäen voisi sanoa, että liian pitkälti personoitavissa oleva tietosisältöjen seuraaminen aiheuttaa lähes väistämättä yleisen piittaamattomuuden lisääntymistä (poissa silmistä - ja korvista, poissa mielestä). Käytännönläheisempänä esimerkkinä on aivan käsittämätöntä kuinka monet omankin ikäiset (ja ehkä pitää soimata myös itseään) ovat täysin pihalla vaikka kotomaan politiikasta "äänestän kokoomusta, kun ne ei kannata lisäydinvoimaa" (kyllä, todellinen esimerkki), saati sitten muualla maailmassa tapahtuvista asioista.
1 year ago by eholmila.
Aaargh. Roope, Teemu, Eero: Olen kirjoittanut massamediasta jonkin verran ja yritän olla tiivis, huomioiden mobiililukijat.
Personointi ja filtteröinti kasvaa, mutta en usko esimerkiksi suomalaisten ilahtuvan, jos poliisi yllättäen pysäyttää auton keskellä tietä ja lätkii 400 euron sakot kun ei ollut tiedossa eikä 40 euron autoveroleimaa tuulilasissa. Tai isä ajaa synnyttävän äidin terveyskeskuksen eteen, joka on purettu. Tai Itä-Suomen digi-tv on kolmatta päivää pimeänä eikä Digita tai Repa muista kommentoida blogissaan.
Tai tuorein tapaus: romanialaiset autoilevat ja aggressiiviset kukkien tms. myyjät Suomessa. Ilman HS- (18.7.) ja Ylen Jyväskylän radion uutisointia olisin varmaan pysähtynyt viikko sitten antamaan löpöä Jkl-Keuruu-välillä pientareelle sammuneelle autolle. Joukkoviestinnän myötä ajoin kiltisti ohi, mikä ehkä säästi joiltain harmeilta. Riitta-Kallen Petäjävesi-blogissa ei ollut tästä ajantasaista mainintaa. 8-P
Joukkoviestintä pitää kansakunnan kasassa. Sen rooli on muuttumassa, mutta edelleen on kiva, että jotkut tahot huolehtivat tylsistä uutisista, jotka koskettavat kaikkien arkea. Luen myös mielelläni lintuinfluenssasta joukkoviestimien www-painoksista sen sijaan että seilaisin yksittäisten tutkimuslaitosten rss-fiideissä.
1 year ago by ubiq.
mobiiliilukijoista ja tiivistämiseta puheenollen, laitekehityksen suunta on oikea kun n95:n ruudulle mahtuu kolmisenkymmentä riviä lukukelpoista tekstiä - suunnilleen tuo ubiqin edellinen kommentti kokonaan. Kännykirjaa voisi melkeinpä harkita
1 year ago by erkka.
Tarkoitus ei ollut väheksyä julkisen tiedottamisen tarvetta vaan lähinnä sitä, että se nykyisellään on turhan puuduttavaa massaa, josta ei tunnu saavan paljoakaan järkevää irti. Ehkä kyse voi olla omasta medialukutaidon puutteesta tai siitä ettei vaan kiinnosta tietää. (Noista autoilijoista tms. kaupittelijoista kuulin kuin kuulinkin suoraan tutulta, joka oli aikaisempana vuonna joutunut huijatuksi. Mutta se siitä.)
Pelkästään blogien varaan en julkista viestintää haluaisi missään tapauksessa, mutta lehtien sisältöjen toivoisi suuremmassa määrin siirtyvän muotoon, jonka pystyisi suoraan RSS-feedin muodossa lukemaan. Hesarin uutisista osa onkin jo, mutta ymmärrettävästi vain lyhennetyt versiot. (Saako muuten Hesarilta lisämaksua vastaan täydet jutut myös RSS-feedin muodossa? Salasanan takana olevat täyden teksti- ja kuvasisällön sisältävät feedit olisivat hyvä lisä, mikä ainakin herättäisi minun mielenkiintoni suuressa määrin. Paperilehtiä kun ei paljoa jaksa selailla...)
1 year ago by autiomaa.
Rönsyilipäs tästä moniin mielenkiintoisiin suuntiin keskustelua. oma kritiikkini, näin yön yli nukkuen, kohdistuu voimakkaimmin arvion kirjoittajan valmiiseen vastahankaan arviotavan kirjan kuvaamaa ilmiötä kohtaan. Että fyysinen tuntuma (tulkintani kirjoittajan käyttämästä fraasista aito kosketus) kirjaan on tärkeä ostajalle, voi olla, mutta jos se ei ole vaihtoehto? Pitkän häänän nimenomainen ideahan on, kuten ubiq tuossa edellä jo valaisi, että digitaalinen inventory laajentaa markkinaa, kasvattaa liiketoiminnan potentiaalia, tekee mahdolliseksi sellaistenkin löydösten ja ostosten tekemisen mitä ei muuten vaan tapahtuisi, koska IRL kaupoissa hyllytila on rajallinen eikä kirjojen kaikkia toisiinsa yhdistäviä tekijöitä voi fyysisessä kaupassa toteuttaa.
Löytymistä edesauttaa luokittelu: lainatakseni David Weinbergeria: mihin kategoriaan kuuluu sotahistoriallinen keittokirja? Oikea vastaus on: sota, keittotaito, historia. Nyt ensi alkuun. Digitaalisessa kirjakaupassa teos voidaan luokitella näihin kaikkiin luokkiin, mutta fyysisessä kirjakaupassa menisivät äkkiä paikat sekaisin jos kaupassa olevistä vaikkapa yhdeksästä niteestä kolme kappaletta olisi yhdessä hyllypätkässä, toiset kolme toisessa ja loput kolme kolmannessa. Epäjärjestelmällisenä ja luokittelukyvyttömänä kansalaisena uskon lujasti teesiin "Everything is miscellanious".
Toinen kkiehtova ja paikoin arvoväritteinen ulottuvuus, mitä tässä ketjussa on kosketeltu, on tuo yleistiedon ja yleissivistyksen suhde erikoistietoon ja erikoissivistykseen. Että missä määrin yhteiskunta romahtaa, jos kaikilla tiedossa olevien tosiseikkojen määrä romahtaa sen kustannuksella, että jokainen uppoutuu omalle sektorilleen hyvin syvälle. Ubiqin esimerkit eivät ihan vakuuta (synnyttävä isä on varmaan varsin motivoitunut selvittämään hyvissä ajoin, missä synnytetään, eikä jättäydy asiassa vanhentuvan massamediauutisoinnin varaan).
Väite "Demokratian edellytys on, että kansalaiset ovat kiinnostuneita myös ihmisten yhteisestä todellisuudesta, julkisesta yhteiskunnasta" on varsin allekirjoitettavissa mielestäni. Sen sijaan sitä seuraava väite "Jos perinteinen media joustaa liian pitkälle räätälöinnin suuntaan, se alkaa kertoa enemmän siitä mitä ihmiset haluavat kuulla kuin siitä mitä maailmassa tapahtuu" on minusta epälooginen, kuten edellä jo joku pohti. Nythän nimenomaan massamedia, tähdätessään siihen kaikkia yleisöjään yhdistävään häntää edeltävään yhteisten tosiasioiden huippukärkeen, 20 %:iin joka edeltää sitä pitkää häntää, pyrkii arvottamaan sen tiedon, mitä kaikkien pitaisi tietää tai arvailemaan, mitä kaikkea haluavat tietää. Usein arvaus osuu jopa oikeaan: lehtien etusivuilla on usein hyvin monia ihmisiä kiinnostavia ja yleisesti ottaen merkityksellisiä asioita.
Lisäksi joukkoviestimet keräävät palstantilkkeeksi / lähetysajan täytteeksi maailman menmosta mitä ihmeellisempää triviaa. Kukaan toimitussihteeri tai maksasiiniohjelman tuottaja ei voi kirkkain silmin väittää mitään näiden palstanpäiden ylesiestä merkittävyydestä. Jos lehdet pystyisivät toteuttamaan räätälöintiä paperiversioissaan, ne olisivat enemmän kuin iloisia voidessaan antaa lukijoidensa ihan itse määrätä, minkä sortin tietoa niille pelstamilleille 7 lähetysajan minuuteille tyrkätään. Mutta kun eivät voi, sellaista massamediafiltteritoteutusta ei joukkoviestimissä ole käytössä, jonkun siellä lehden toimituksessa täytyy nekin toimittaa ja taittaa.
Verkkomedia tulee valikoivan lukijan avuksi toisesta ääripäästä, tarjoten kaiken räätälöitäväksi. Jokainen joutuu kokoamaan oman modulaarisen tyrkkymediapakettinsa itse rss-aggregaattoriinsa, Google readeriinsa tai mitä nyt käyttääkin. Minusta olisi sikasiistiä saada Hesarilta tai YLEltä käyttööni yllä kuvaamani kaltainen puolitiehen tuleva ratkaisu, jossa toimitus taittaisi etusivun tärkeimmillä uutisilla, mutta siinä rinnalla näkisin itse filtteröimääni sisältöä niin paljon kuin itse haluaisin.
Jotain hieman tämänsuuntaista muuten hahmottelin radion kohdalla tässä kirjoituksessa http://www.tuhatsanaa.net/skipnappulao...
1 year ago by Tuija.
Päätin testata kännyltä lukemista ja hain Project Gutenbergistä Juhani Ahon Helsinkiin tekstitiedostona. Nyt huomasin, että puhelimen selaimella ei voi tallentaa tiedostoja puhelimen muistiin tai sitten en vaan osaa. Puhelimen selain ei myöskään tunnista rivinvaihtoja joten tekstissä ei ole kappaleenjakoja.
Muuten tuota noin viittäkymmentä A4 sivua vastaavaa ”serlaa” lueskelee skrollailemalla ihan ok. Katsotaan jaksanko loppuun saakka. Tuon kirjan lukemisesta onkin jo vierähtänyt tovi – toteaisin jos olisin äidinkielen opettaja.
1 year ago by teemul.
..ai niin, kapula on N93 jos joku osaa auttaa.
1 year ago by teemul.
Teemu, tiesitkö sattumoisin, että kyseisen teoksenpa voit myös kuunnella vapaana äänikirjana :) podcast - feedi http://feeds.feedburner.com/aho_helsinki...
1 year ago by Tuija.
Juu, Tuija. Äänikirjanahan tuo toimii puhelimessa vallan mainiosti. MobilED projektissa testailimme juuri kyseistä teosta ja niin juu lukijankin tiedän. :-) Kulttuuriteko!
1 year ago by teemul.
Jee... Rautatie on jo työn alla, enää kolme lukua kahdeksasta tu duu.
1 year ago by Tuija.
Viestintää opiskelevana on tullut paljon rassattua päätä aiheella "pitäisikö kaikkien ihmisten kiinnostua kaikista kaukaisista ulkomaanuutisista?" Toisaalta olisi valistuneen kansalaisen ja demokratian edellytys pysyä kärryillä sekä kotimaan että ulkomaiden tapahtumista. Toisaalta, onko se ajanhukaa ja turhaa stressinaiheuttamista, että kaikkien pitäisi pystyä siivilöimään kaikki? Avopuoliskoni katsoo lähes ainoastaan BBC Worldia, jota mä en jaksa kovin pitkään: virtana kaukaisia tapahtumia ja väliin taas yksi terroristeista kertova dokumentti. Samaan aikaan hyvin pienen lähialueen (oman kaupunginosan, jopa korttelin) uutiset tuntuu liian intiimeille, tirkistelylle siis, eikä kovin relevanteille nekään.
Maailmanpolitiikan proffaksi HY:ssä nimitetty Teivainen tutkii käsittääkseni just erilaisia demokratiakäsityksiä. (Kirjana väikkärin anti Enter Economism, Exit Politics)
@Jere: Pullisen Jussi on HS:n leivissä nykyisin ja työstää just web2.0-artikkelia.
@teemul: Kysy [http://yoeka.jaiku.com/ Yoelta] kännymangoista?
p.s. Miksei Jaikussa ole preview-nappia, toimikohan muotoilut.
1 year ago by Suviko.